Ladun avaaminen Kiilopäällä alkoi 1963

Tuomo Jantunen ke 31. toukokuuta 2017 09.00.00

Edellisissä ”Kiilopään Kiehisissä” kerrottiin kaikista niistä hoitajista ja johtajista, jotka toimivat Kiilopäällä sen perustamisesta 1964 alkaen tähän hetkeen saakka. Heitä on ollut 53 vuoden aikana yhteensä 15 henkilöä. Nyt kuitenkin palataan vielä aikaan ennen heitä ja katsotaan, kuinka Kiilopää löytyi ja ketkä olivat hankkeessa aktiivisesti mukana.

Suomen Latu ry perustettiin juuri ennen sotia eli vuonna 1938. Perustamiskokoukseen kutsuttiin myös Lapin retkeilijäjoukkoa. Tähän Lappi-porukkaan on laskettava Frans ”Jonne” Saastamoinen ja T. I. Sorjonen ”Immu”, joka kertoi Adolf Turakaisen radiohaastattelussa ensimmäisistä tunturiretkistään. Tuon haastattelun kuultuaan voi väittää, että Suomen Ladun ensimmäinen toiminnanjohtaja, voimistelunopettaja T. I. Sorjonen oli eräs maamme innokkaimpia Lapin kävijöitä. Hän aloitti tunturiretket vuonna 1934 ja kiersi kaikki Suomen tunturialueet ja kylät vuoteen 1960 mennessä. Hän organisoi myös tunturimatkoja yhdessä Frans ”Jonne” Saastamoisen kanssa. Samalla he testasivat sitä, mikä voisi olla sopivin paikka Suomen Ladun toimintakeskukselle. ”Jonne” jopa teki häämatkansa Kiilopään maisemista Suomun Ruoktulle 1940-luvulla. ”Tämä testimatka oli täydellisen onnistunut.”

Näille Lapin retkeilijöille ei ”kelvannut” Ylläs, ei Levi eikä myöskään Pyhä, Salla tai Saariselkäkään. Monta paikkaa Suomen Latu vuokrasi ja jopa osti, mutta kaikesta muusta vähitellen luovuttiin… Kiilopäälle päädyttiin. ”Immu” sen löysi: Kolmen tunturin suojaisesta laaksosta, jossa virtaa vuolas joki – Kiilo-oja, sinne puurajan tuntumaan. Kiilopäälle päätettiin perustaa Suomen Ladun tunturikoulutuksen keskus.

Ensimmäiset yhteydenotot Metsähallituksen ylimetsänhoitaja V. O. Martikaiseen tehtiin vuoden 1960-luvun alussa. Paikkaa käytiin katsomassa useiden henkilöiden voimin, ja niinpä vuokrasopimus 10 ha:n alueesta allekirjoitettiin kesällä 1963. Vuokra-alue piirrettiin ylimalkaisesti kartalle, ja se ulottui myös tunturin rinteelle ja aina Kiilopään huipulle saakka. Aluksi ajatuksena saattoi olla jopa laskettelurinteen perustaminen, mutta vähitellen Jonne julisti, että ”meidän vuokra-alue ulottuu huipulle saakka, jotta voimme hiihdellä rauhassa tunturissa, eikä laskettelijat meitä häiritse.”

”Immu” Sorjosen apuna olivat kesällä 1963 alueen määrityksessä insinööri Yrjö Pitkänen ja arkkitehti Veli Klami, joka kertoi: ”Tehtävä sattui kesän kuumimmaksi ajaksi. Hirvittävät paarmaparvet häiritsivät kaikkina vuorokauden aikoina. Vain Kiio-ojaan pulahdukset auttoivat. Ja Sorjosen pahkakuppi oli kovassa käytössä. Sillä ammensimme raikasta juomavettä purosta.”

Syksyllä ostettiin Metsähallitukselta Iisjoen hirsikämppä, jota alettiin rahdata Kiilopäälle. Sitä ennen piti raivata jonkinlainen ura metsään. Loput puut ja rakennustarvikkeet tuotiin talvella lumien aikaan. ”Erämaaurakoitsijan” tittelin sai Thure Rekilä, joka vastasi rakennusten pystytyksestä. Hänen nimensä on säilynyt edelleenkin Kiilopään ensimmäisen rakennuksen – rakennusmiesten kämpän nimessä – Tuurentuvassa. Rakennustöiden valvojana toimi Ivalon lentokentän rakennusmestari Matti Kangasniemi, joka kävi rakentamisvaiheen aikana usein tarkastamassa ja suunnittelemassa päärakennuksen pystytystä. Hän hyväksyi tehdyn työn, suunnitteli seuraavien viikkojen töiden sujuvan etenemisen ja keskusteli Thure Rekilän kanssa rakentamisessa vastaan tulevista yllätyksistä ja niiden ratkaisuista. Rakennusmiehiä koottiin alkuvuosina Etelä-Suomea myöten. Hyvänä apuna oli Kalevi ”Kaaleppi” Vaara, joka työskenteli tuolloin Koulumatkailutoimistossa ja myöhemmin SRM:n pääsihteerinä. Kaaleppi tunsi väkeä ja hänellä oli hankintakanavat selvillä.

Kaikkein vaikeinta oli projektin rahoitus. Rahaa hankittiin latuyhdistyksiltä, joilta otettiin lainaa ”niin paljon, kun saatiin”. Myös Suomen Ladun hallituksen jäsenet joutuivat henkilökohtaisesti takaamaan pankkilainoja. Kireää rahoitustilanteen helpottamiseksi alettiin myydä Kiilopään perustajamitalia. Kuparisen mitalin hinta oli 15 mk ja kullatun 100 mk. Ne kaikki olivat numeroituja, ja niinpä tänä päivänä niiden arvo lienee moninkertainen.

Ensimmäiset kesäleirit pidettiin Aarno ”Aslak” Peltosen johdolla kesällä 1965, ja talvilomalaiset kansoittivat uuden keskuksen ensimmäistä kertaa helmikuussa 1966. Heidän isäntänään touhusi Pertti ”Nalle” Holopainen.

Kun kaikki Suomen Ladun liikenevät varat oli sijoitettu Kiilopään rakentamiseen, oli vielä yksi pulma: Millä talo sisustetaan? Siinä tuli avuksi Lempi Hartikan johtama naisvaliokunta, joka hankki verhot, liinavaatteet petivarusteet ja kaiken muunkin. Keräys oli yhtä laaja kuin nykyisin kehitysmaihin suoritettavissa keräyksissä.

Latu-lehti julkaisi pääkirjoituksessaan 3/1966: ”Tämän talven koekäyttö on osoittanut, että Kiilopäällä tarvitaan tukikohta, joka soveltuu tienvarren majoissa asustavien retkeilijöiden päiväretkipisteeksi ja tunturivaelluksille aikovien lähtö- ja siellä olleiden paluupaikaksi… Uudessa keskuksessa tähän mennessä käyneet ovat pitäneet paikan valintaa onnistuneena.”

Summa summarum: Jos hallitus olisi laskenut etukäteen kaikki Kiilopään perustamisesta syntyvät kulut (tie, sähköt, vedet, puhelinlinjat, jätehuolto ja puhumattakaan rakentamiskulut erämaassa) yhteen, ei Suomen Latu Kiilopäätä olisi koskaan perustettu.  Onneksi kuitenkin silloin oli innostuneita ja rohkeita ihmisiä Suomen Ladussa. Ja tuo suuntaus on jatkunut edelleenkin.

 




Tuomo Jantunen

Onneksi kuitenkin silloin oli innostuneita ja rohkeita ihmisiä Suomen Ladussa. Ja tuo suuntaus on jatkunut edelleenkin.

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:

Nalle Holopaisen aikaa

Nalle Holopaisesta tuli Kiilopään aikana kaksostyttöjen isä, muistakseni vuonna 1967. Holopaisen 4-henkinen perhe asui vinttihuonessa, jossa oli yksi pieni kattoikkuna eikä muita mukavuuksia kuin sähkölämmitys!

- 04.07.2017

Kiillopäällä aluksi oma "hallitus"

Ensimmäisistä vuosista alkaen Kiilopäällä toimi "Hoitokunta". Sen puheenjohtajana toimi aluksi Kalevi Vaara ja myöhemmin Heikki Gröhn. Tästä porukasta oli suuri apu paikan kehittämisessä.

- 12.06.2017

Kiilopään kävijä 40 vuoden ajalta.

Rohkeutta on tarvittu ja nyt on nykypolven siellä hyvä käydä perinteitä kunnioittaen.

- 31.05.2017

Arkisto

  • syyskuu >

  • Terveydeksi!
  • Luonnollisia ihmeitä Kiilopäällä
  • elokuu >

  • Suomen suosituin tunturikeskus – Kiilopää
  • Lapset ja nuoret Kiilopäätä valloittamassa
  • Ilmaista majoitusta Kiilopäällä!
  • Ehdottomasti Jäämerelle!
  • Suomen ensimmäinen maastopyöräkeskus syntyy
  • heinäkuu >

  • Portti Urho Kekkosen kansallispuistoon
  • Kohuttu tie
  • Motoristit ja Caravaanarit Kiilopäällä
  • Kiilopää ilman itikoita?
  • kesäkuu >

  • Juhlaleiripäivät Kiilopäällä
  • Juhannusyö on täynnä taikaa
  • Vanha vaellusreitti
  • Kokoontumiskivi
  • toukokuu >

  • Ronskit jäljet kansallispuistoon
  • Kiilopään opaskoulutuksesta
  • Tunturivaellukset olleet tiivistä kouluttamista
  • Suomen ensimmäiset matkailu- ja retkeilyoppaat valmistuivat Kiilopäällä
  • Kiilopään verkostoituminen eduskunnan kanssa
  • huhtikuu >

  • Hiihtokokouksia ja esityksiä kansallispuistolle
  • Mitä mukaan Lapin hiihtovaellukselle?
  • Lomaviikko vai ahkio- tai rinkkaretki
  • Saariselän vapaaehtoinen pelastuspalvelu syntyi Kiilopäällä
  • maaliskuu >

  • Tunturivaeltajan viisi käskyä
  • Kiilopään uskollisia ystäviä – Kaikkialla maailmassa
  • Hiihdetään Kiilopäälle
  • Kiilopään ultramaraton vaatii kuntoa ja taitoa
  • helmikuu >

  • Lumenveisto tuli Lappiin SM-kilpailujen myötä
  • Arktisen rakentamisen maailmanennätys
  • Saariselän Sanomista oli apua tunturissa
  • Saariselän sää yllättää hiihtäjät
  • tammikuu >

  • Tehdään mitä vaan, mutta Kiilopäätä ei suljeta
  • Paljon kysymyksiä ja väitteitä Dominickista
  • Kilpailu- ja seikkailuhenki sai yliotteen Dominickistä, osa 3/4
  • Dominick Saariselän ja Suomen Lapin markkinoijana, osa 2/4
  • Dominick lisäsi vauhtia Saariselällä, osa 1/4
  • joulukuu >

  • Kiilopää eli ”Paljaslaki” on vaihtanut usein nimeään
  • Miksi Kiilopään joulupukilla on naamari?
  • Tunturikuolemat ovat järkyttäneet
  • Savusauna on pyhä paikka
  • marraskuu >

  • Suomen Ladun vuosikokous Kiilopäällä
  • Lappi ja Kiilopää on oiva juhlapaikka
  • Tunturipalvelut kehittyneet Lapissa
  • Opastusta kansallispuistoon: Saariselältä, Tankavaarasta vaiko Kiilopäältä?
  • Miksi Ranskan ampumahiihto on huipulla?
  • lokakuu >

  • Ensilumen hiihdot – näin minä olen kokenut
  • Saariselän latujen valaisu
  • Ensilumien hiihtokeskus syntyi
  • Tunturiluudalla oli töitä
  • syyskuu >

  • Erävaelluskisat Kiilopään ja Saariselän markkinoimiseksi
  • Maurin päivänä Kiilopäällä
  • Saariselän tuhoisin tulipalo
  • Mikä ihmeen lahjoittajataulu?
  • elokuu >

  • Lappi on yhdistänyt monta pariskuntaa
  • Saariselän paras kämppä
  • Sompio – Saariselän suurin nuorisotapahtuma
  • Tansanialaiset töissä UK-kansallispuistossa
  • Hulluista ideoista hyviäkin tuotteita
  • heinäkuu >

  • Tunturimajat-lomaosakkeet oli uusi ladunavaus
  • Suositut esiintyvät taiteilijat Kiilopäällä
  • Useita sävellyksiä syntynyt Kiilopäällä
  • Kiilopää innostaa luovuuteen
  • kesäkuu >

  • Taiteilija-talonmies Olavi Kero luonnontulkitsijana
  • Tasa-arvoista opastusta Kiilopäällä
  • Aapo oli ”hitaasti lämpenevää sorttia”
  • Karhu-Aulis Kiilopäällä
  • toukokuu >

  • Ladun avaaminen Kiilopäällä alkoi 1963
  • Moni johtaja koki Kiilopään kovaksi haasteeksi
  • Haasteellinen tehtävä: Kiilopään johtaja
  • Aslakin jutut värittäneet Kiilopäätä sen alkumetreistä alkaen
  • Latuyhdistykset laajentamassa Lapin talvisesonkia
  • huhtikuu >

  • Luppo-Matti (1936-2003)
  • Suomun Ruoktu toimi jo Lönnrotin aikana majapaikkana
  • UKK aloitti presidenttien hiihdot Kiilopäällä
  • maaliskuu >

  • Imatran Lapinkävijät Saariselän pioneereina
  • Tietoa blogista

    Kiilopään Kiehisiä -blogissa tarinoidaan ja muistellaan menneitä. Pääosassa on Kiilopää, Urho Kekkosen kansallispuistossa sijaitseva tunturi ja sen läheisyyteen vuosikymmenten aikana rakentunut tunturikeskus. 

    Blogin on tuottanut Suomen Latu.

    Suomen Latu

    Kiilopää