Ensilumien hiihtokeskus syntyi

Tuomo Jantunen ke 11. lokakuuta 2017 09.00.00

Kiilopäälle tuli kolmas sesonki: ensilumen leirit alkoivat lokakuussa 1977. Sitä edeltävinä vuosina oli toki jo ollut hinnastoissa merkintä hiihtomahdollisuuksista Saariselän maisemissa, mutta ei siellä ketään hiihtäjiä ollut. Tuona hyvänä lumitalvena se alkoi. Lapin ensi lumien houkutus levisi sitten 1980-luvulla myös muihin keskuksiin kuten Jerikselle ja vähäisessä määrin myös Leville ja Ylläkselle.

Mitkä olivat edellytykset sille, että Kiilopäällä oli paljon ensilumen leiriläisiä?

Tärkeintä oli lumivarmuus ja harjoitteluun sopivat ladut. Näissä molemmissa asioissa asiantuntijana ja suurena apuna oli Matti Nikula Sodankylästä. Kun puheenjohtaja Teemu Salosen komentamana jopa Suomen Ladun hallitus marssi vesurit kädessä raivaamaan latupohjia, oli Matti ohjaamassa, mihin ladut tehdään. Ja ensimmäisten lumisateiden jälkeen Sodankylän varuskunnassa työskentelevä Matti toi kuorma-autolla varusmiehiä latutalkoisiin. Ladut syntyivät vielä silloin käsivoimin ja lapiotyönä. Kuitenkin itse ladut sitten avattiin moottorikelkalla ja latuhöylää apuna käyttäen. Kun lunta aurattiin tieltä tai parkkipaikoilta, ne kerättiin isoihin kasoihin varalumiksi. Ei silloin tehty lunta lumitykeillä eikä säilötty purujen alle.

Matti muisteli: ” Kun syksyllä valmistelimme tulevaa kautta, raivautin hiihtojoukkueellani Kiilopään tien molemmin puolin vapaaksi kivistä ja kannoista. Annoin tarkat ohjeet tietä auraavalle automiehelle ajaa aura-autoa niin hiljaa, että lumet pakkautuvat ojaan. Näin saimme paksun lumikerroksen, jonka päälle ajoimme ladun. Saimme 12 kilometriä hyvää latua. Niinpä sitten kun ensilumien jälkeen ilmat lämpenivät, oli meidän tienvarsilatumme ainut joka kesti hyvässä hiihtokunnossa. Oli se hieno näky, kun kaikki maajoukkuehiihtäjät ja sadat muut hiihtäjät muodostivat kuin helminauhan Kiilopäältä Kakslauttaseen. Mm. Matti Pitkänen kertoi yhtenä päivänä käväisseensä kymmenen kertaa ko lenkin eli yhteensä 120 km!”

Kolmas tärkeä asia oli latujen markkinointi. Kohderyhminä olivat hiihtoseurat ja latuyhdistykset, mutta työtä helpotti se, että Kiilopäälle saatiin syksyisin kaikki Suomen huippuhiihtäjät – Juha Mietoa lukuun ottamatta, joka hiihteli Jeriksen maisemissa. Tässä auttoi suhteet Suomen hiihtojoukkueen päävalmentajaan Immo Kuutsaan, joka muistelee lämmöllä Kiilopäätä edelleenkin. Lisäksi B-joukkue, puolustusvoimien hiihtojoukkue ja kv. ampumahiihtäjätkin tulivat mieluusti näihin maisemiin. Kun nykyisin maajoukkueelle pitää maksaa siitä, jotta se saadaan jollekin ladulle sivakoimaan, oli silloin täysihoitohinta sama kuin kaikille muillekin ryhmille. Tämä maksu oli kylläkin hyvin ratkaisevaa: kaikki hinnat oli laskettava hyvin alas. Täysihoito majoituksineen oli vain 48 markkaa per henkilö eli noin 30 euroa nykyrahassa (2016). Siinä oli noin 70%:n alennus normaaliin hintaan verrattuna. Kyllä Kiilopään emäntä Rauni Määttä usein totesi, että kate on nyt negatiivinen, koska ”hiihtäjät syövät enemmän kuin hevoset”. Mutta tällä hintatasolla mentiin viitisen vuotta eteenpäin. Ja talo oli täynnä lattiapaikkoja myöten. Vanhan päärakennuksen 40 hengen ruokasaliin ahtautui päivittäin yli 200 ruokailijaa, eli ”syötiin vuoroissa”.

Kilopäätä markkinoitiin myös latulaisille ja kaikille suomalaisille. Sen tekivät kaikki TV-kanavat ja suuret sanoma- ja aikakauslehdet. Kun Harri Kirvesniemi, Marja-Liisa Hämäläinen, Kari Ristanen tai Helena Takalo tulivat paikalle, saapuivat myös urheiluruutu ja monet sanomalehtien toimittajat Kiilopäälle.

Muistissa on kuitenkin yksi onnistuneimmista markkinointi-iskuista, joka tehtiin lokakuun toisella viikolla 1977. Lunta oli satanut reilut 10 cm Aleksis Kiven päivänä. Kiilopäällä ei ollut yhtään asiakasta, mutta siellä oli talkoissa Suomen Ladun hallituksen jäsen, rakennusmestari Pekka Huttunen ja talonmiehenä Olavi Kero. Niinpä pyysin Pekkaa toimimaan mallina ja Olavia ottamaan Pekasta edustavan valokuvan (tämän blogipostauksen yhteydessä). Näin tapahtui ja kuva toimitettiin filminä pikapostissa Suomen Ladun toimistoon. Kehittämisen jälkeen kuvat lähetettiin kaikkiin sanomalehtiin. Jopa Helsingin Sanomat julkaisi valokuvan ja kertoi Kiilopään laduista ja hyvästä lumitilanteesta. Myöhemmin seuraavina vuosina yritimme samaa, mutta huonolla tuloksella. Voidaan kuitenkin sanoa, että Lapin ensilumien sesonki alkoi Pekka Huttusen ”hiihtotyylin” ja Olavi Keron ”taidekuvan” avulla.

Alkuaikoina käytössä ei ollut valaistua latua, mutta päivään saatiin kilometrejä hiihtäjien mukaan riittävästi. Latuja oli kaikkiaan harjoittelukäytössä reilut 25 km ulottuen joskus jopa Kopsusjärvelle saakka.  Paras sesonki oli heti lokakuussa, kun ensi lumi satoi. Silloin puhelinlinjat olivat kuumina Kiilopäälle ja valmentajat kyselivät: ”Joko ladut kunnossa?” Huippuhiihtäjät halusivat tulla heti harjoittelemaan. Nykyisin paras ensilumen kausi on vasta itsenäisyyspäivän aikoihin.

 

 




Tuomo Jantunen

Kiilopäälle tuli kolmas sesonki: ensilumen leirit alkoivat lokakuussa 1977.

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:

Arkisto

  • marraskuu >

  • Suomen suurimmat pipokaupat
  • Lapissa tarvitaan tekijöitä
  • lokakuu >

  • Koekeskus Kiilopää
  • Haku-Veikon kanssa eksyksissä
  • Hostellikin Kiilopäällä
  • Kovaa kilpaa tunturissa
  • Älä jätä jätettä
  • syyskuu >

  • Autiotupien säännöistä sekä ohjeita että väittelyä
  • Susivihkiäiset Kiilopäällä
  • Terveydeksi!
  • Luonnollisia ihmeitä Kiilopäällä
  • elokuu >

  • Suomen suosituin tunturikeskus – Kiilopää
  • Lapset ja nuoret Kiilopäätä valloittamassa
  • Ilmaista majoitusta Kiilopäällä!
  • Ehdottomasti Jäämerelle!
  • Suomen ensimmäinen maastopyöräkeskus syntyy
  • heinäkuu >

  • Portti Urho Kekkosen kansallispuistoon
  • Kohuttu tie
  • Motoristit ja Caravaanarit Kiilopäällä
  • Kiilopää ilman itikoita?
  • kesäkuu >

  • Juhlaleiripäivät Kiilopäällä
  • Juhannusyö on täynnä taikaa
  • Vanha vaellusreitti
  • Kokoontumiskivi
  • toukokuu >

  • Ronskit jäljet kansallispuistoon
  • Kiilopään opaskoulutuksesta
  • Tunturivaellukset olleet tiivistä kouluttamista
  • Suomen ensimmäiset matkailu- ja retkeilyoppaat valmistuivat Kiilopäällä
  • Kiilopään verkostoituminen eduskunnan kanssa
  • huhtikuu >

  • Hiihtokokouksia ja esityksiä kansallispuistolle
  • Mitä mukaan Lapin hiihtovaellukselle?
  • Lomaviikko vai ahkio- tai rinkkaretki
  • Saariselän vapaaehtoinen pelastuspalvelu syntyi Kiilopäällä
  • maaliskuu >

  • Tunturivaeltajan viisi käskyä
  • Kiilopään uskollisia ystäviä – Kaikkialla maailmassa
  • Hiihdetään Kiilopäälle
  • Kiilopään ultramaraton vaatii kuntoa ja taitoa
  • helmikuu >

  • Lumenveisto tuli Lappiin SM-kilpailujen myötä
  • Arktisen rakentamisen maailmanennätys
  • Saariselän Sanomista oli apua tunturissa
  • Saariselän sää yllättää hiihtäjät
  • tammikuu >

  • Tehdään mitä vaan, mutta Kiilopäätä ei suljeta
  • Paljon kysymyksiä ja väitteitä Dominickista
  • Kilpailu- ja seikkailuhenki sai yliotteen Dominickistä, osa 3/4
  • Dominick Saariselän ja Suomen Lapin markkinoijana, osa 2/4
  • Dominick lisäsi vauhtia Saariselällä, osa 1/4
  • joulukuu >

  • Kiilopää eli ”Paljaslaki” on vaihtanut usein nimeään
  • Miksi Kiilopään joulupukilla on naamari?
  • Tunturikuolemat ovat järkyttäneet
  • Savusauna on pyhä paikka
  • marraskuu >

  • Suomen Ladun vuosikokous Kiilopäällä
  • Lappi ja Kiilopää on oiva juhlapaikka
  • Tunturipalvelut kehittyneet Lapissa
  • Opastusta kansallispuistoon: Saariselältä, Tankavaarasta vaiko Kiilopäältä?
  • Miksi Ranskan ampumahiihto on huipulla?
  • lokakuu >

  • Ensilumen hiihdot – näin minä olen kokenut
  • Saariselän latujen valaisu
  • Ensilumien hiihtokeskus syntyi
  • Tunturiluudalla oli töitä
  • syyskuu >

  • Erävaelluskisat Kiilopään ja Saariselän markkinoimiseksi
  • Maurin päivänä Kiilopäällä
  • Saariselän tuhoisin tulipalo
  • Mikä ihmeen lahjoittajataulu?
  • elokuu >

  • Lappi on yhdistänyt monta pariskuntaa
  • Saariselän paras kämppä
  • Sompio – Saariselän suurin nuorisotapahtuma
  • Tansanialaiset töissä UK-kansallispuistossa
  • Hulluista ideoista hyviäkin tuotteita
  • heinäkuu >

  • Tunturimajat-lomaosakkeet oli uusi ladunavaus
  • Suositut esiintyvät taiteilijat Kiilopäällä
  • Useita sävellyksiä syntynyt Kiilopäällä
  • Kiilopää innostaa luovuuteen
  • kesäkuu >

  • Taiteilija-talonmies Olavi Kero luonnontulkitsijana
  • Tasa-arvoista opastusta Kiilopäällä
  • Aapo oli ”hitaasti lämpenevää sorttia”
  • Karhu-Aulis Kiilopäällä
  • toukokuu >

  • Ladun avaaminen Kiilopäällä alkoi 1963
  • Moni johtaja koki Kiilopään kovaksi haasteeksi
  • Haasteellinen tehtävä: Kiilopään johtaja
  • Aslakin jutut värittäneet Kiilopäätä sen alkumetreistä alkaen
  • Latuyhdistykset laajentamassa Lapin talvisesonkia
  • huhtikuu >

  • Luppo-Matti (1936-2003)
  • Suomun Ruoktu toimi jo Lönnrotin aikana majapaikkana
  • UKK aloitti presidenttien hiihdot Kiilopäällä
  • maaliskuu >

  • Imatran Lapinkävijät Saariselän pioneereina
  • Tietoa blogista

    Kiilopään Kiehisiä -blogissa tarinoidaan ja muistellaan menneitä. Pääosassa on Kiilopää, Urho Kekkosen kansallispuistossa sijaitseva tunturi ja sen läheisyyteen vuosikymmenten aikana rakentunut tunturikeskus. 

    Blogin on tuottanut Suomen Latu.

    Suomen Latu

    Kiilopää