Hiihtokokouksia ja esityksiä kansallispuistolle

Tuomo Jantunen ke 25. huhtikuuta 2018 09.00.00

Suomen Ladun johto totesi jo 1980-luvulla, että ”hiihtokokous” on paras tapa suunnitella toimintaa ja löytää yksityiskohtaisia ratkaisuja ongelmiin. Silloin kyse ei ollut mistään iltapäivän hiihtolenkistä Helsingin keskuspuistossa, vaan hiihdettiin viisi vuorokautta ja noin 150 km erämaassa kämpältä toiselle. Ryhmä oli Suomen Ladun työvaliokunta eli viisi tai kuusi henkilöä. Tällä ryhmällä tehtiin rinkkavaellus Urho Kekkosen kansallispuistossa aina huhtikuussa kahdeksan vuoden ajan.

Jokaisella ryhmämme jäsenellä oli oma aiheensa valmisteltu ”kokousta” varten, ja keskustelua käytiin tee- ja ruokatauoilla sekä tietysti iltaisin. Minä pidin pöytäkirjaa vanhalla kynä-mustakantinen-systeemillä. Jopa hiihtoladulla saatoin kaivaa vihkoni esille, kun syntyi ”hyvä ajatus”, joka oli syytä merkitä muistiin. Näin syntyivät esitykset Kiilopään uusista investoinneista, valoladun rakentamisesta, suurista tapahtumista ja esim. Ladun 50-vuotisohjelmasta. Viidessä vuorokaudessa syntyi paljon esityksiä ja päätöksiä.

Jos oli paljon keskusteltavaa, oli myös runsaasti tekemistä itse vaelluksen kanssa. Ensimmäisellä retkellä vuonna 1984 Risto Nieminen oli itseoikeutettu ladun avaaja, Reino Välisaari sompaladun hiihtäjä ja puheenjohtaja Jaakko Paavela hoiti ladun vahvistamisen pohjaan saakka. Sitten tulivat Raija Härmä ja Veikko Stark, jotka virittivät keskustelua. Ja viimeisenä minä sauvoin raskaimman rinkan ja muistivihkoni kanssa. Toki välillä ladun avaajaa vaihdettiin. Jokaisella oli tietysti omat tehtävänsä nuotiopaikoilla ja varaustuvissa. Myöhemmin retkille osallistuivat mm. Jukka Levola, Ilkka Vuori ja ne henkilöt, jotka kuuluivat työvaliokuntaan.

Minä kuitenkin sain olla kokkina kaikkina noina vuosina, ja ruokalista monipuolistui vuosi vuodelta. Pidin tärkeänä myös sitä, että kämpän ruokapöytä katettiin hyvin. Sitä varten minulla oli rinkassa lisätarvikkeina mm. iso pöytäliina, joka levitettiin aina ensimmäisenä pöytään ja tietysti tunnelmaan soveltuvat kynttilät. Oli juhlan tuntua. Ruokatarvikkeisiin kuului lähtöhetkellä yksi litra kermaa, pari kiloa voita ja tarpeelliset mausteet. Siksipä rinkkani painoi aina alkupäivinä reilut 35 kg.

Retket alkoivat joka kerta Raja-Joosepista. Siellä kokoustettiin rajavartioston kanssa ajankohtaisista asioista – mm. pelastuspalvelun kehittämisestä. Siitä hiihdettiin Anterin raja-asemalle, josta Jaakko oli saanut majapaikan ryhmällemme ja lähtösaunat. Jos Raja-Joosepin kokous venähti, saatettiin saada rinkkojen kuljetusapua tällä ensimmäisellä osuudella, mutta seuraavat päivät kyllä kannoimme kaikki varusteemme - myös ruokajuomat mukanamme.

Reitti oli joka vuosi erilainen ja kävimme tutustumassa kaikkiin rakennettuihin kansallispuiston palveluihin noina vaellusvuosina. Kun saavuimme Kiilopäälle, annoimme palautteet Kiilopään johtajalle ja tietysti myös UK-kansallispuiston neuvottelukunnalle. Vain yhtenä vuonna retki suuntautui Vongoivalle ja Jaurujoen laaksoon. Se oli boikotissa Jaakon ollessa ladunavaajana. Sitten Ilkka Vuoren, Jukka Levolan ja Raija Härmän ollessa johtoporukassa, sain tämänkin tavoitteeni toteutettua. Se olisi sitten oma tarinansa, kun rämmimme yömyöhään upottavassa metrisessä lumessa. Viesti oli kuitenkin se, että Vongoivan takanakin on upeita maisemia ja ainakin Suomen hienoimmat kynttiläkuusikot. Tunturiladun rakentama kota todettiin erinomaiseksi taukopaikaksi.

Erittäin tärkeää oli viettää pitkä aika yhdessä. Siinä syntyi oikeaa latuhenkeä ja samalla opimme tuntemaan ja arvostamaan toisiamme. Ja hauskaakin oli, väsymyksestä huolimatta.

 




Tuomo Jantunen

Siinä syntyi oikeaa latuhenkeä ja samalla opimme tuntemaan ja arvostamaan toisiamme.

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:

Vongoivan turvekammi

Taitaa olla tullut ”kirjoitusvirhe”. Kyse on Vongoivan turvekammista, jonka Tunturilatu rakensi 1950-luvulla. Nykyisin se kuuluu kansallispuistolle.
Tällä retkellä pysähdyimme siihen tauolle, koska se oli silloin 2 hengen majapaikka. Tosin pari vuotta aikaisemmin meidän kolmen hengen ryhmämme yöpyi siinä, ja yksi joutui nukkumaan puupinon päällä. (Ja se yksi olin tietysti minä.)TJ.

- 25.04.2018

Kota?

" Viesti oli kuitenkin se, että Vongoivan takanakin on upeita maisemia ja ainakin Suomen hienoimmat kynttiläkuusikot. Tunturiladun rakentama kota todettiin erinomaiseksi taukopaikaksi."

Olisin kysynyt mstä Tunturiladun rakentamasta kodasta tässä jutussa oli kyse?
Onko se vielä olemassa?

- 25.04.2018

Ei kiirettä

Jaakko oli tuolloin Suomen Ladun puheenjohtaja. Siviilivirkana hänellä oli MTV:n johtajuus.
Kuitenkin hänellä ja kaikilla muillakin oli 5 vrk aikaa vaeltaa, keskittyä Ladun asioihin ja olla ilman puhelinta.
Olihan joillakin kämpillä ”kämppäpuhelin”, mutta ei sitä koskaan käytetty. Jaakolla oli pieni taskuradio, jolla kuunneltiin klo 19 uutiset. TJ.

- 25.04.2018

Yhteishenki

On asia joka tänä päivänä on unohdettu. Vallitsee vain tämä "minä" kulttuuri ja kännykät.

- 25.04.2018

Arkisto

  • marraskuu >

  • Suomen suurimmat pipokaupat
  • Lapissa tarvitaan tekijöitä
  • lokakuu >

  • Koekeskus Kiilopää
  • Haku-Veikon kanssa eksyksissä
  • Hostellikin Kiilopäällä
  • Kovaa kilpaa tunturissa
  • Älä jätä jätettä
  • syyskuu >

  • Autiotupien säännöistä sekä ohjeita että väittelyä
  • Susivihkiäiset Kiilopäällä
  • Terveydeksi!
  • Luonnollisia ihmeitä Kiilopäällä
  • elokuu >

  • Suomen suosituin tunturikeskus – Kiilopää
  • Lapset ja nuoret Kiilopäätä valloittamassa
  • Ilmaista majoitusta Kiilopäällä!
  • Ehdottomasti Jäämerelle!
  • Suomen ensimmäinen maastopyöräkeskus syntyy
  • heinäkuu >

  • Portti Urho Kekkosen kansallispuistoon
  • Kohuttu tie
  • Motoristit ja Caravaanarit Kiilopäällä
  • Kiilopää ilman itikoita?
  • kesäkuu >

  • Juhlaleiripäivät Kiilopäällä
  • Juhannusyö on täynnä taikaa
  • Vanha vaellusreitti
  • Kokoontumiskivi
  • toukokuu >

  • Ronskit jäljet kansallispuistoon
  • Kiilopään opaskoulutuksesta
  • Tunturivaellukset olleet tiivistä kouluttamista
  • Suomen ensimmäiset matkailu- ja retkeilyoppaat valmistuivat Kiilopäällä
  • Kiilopään verkostoituminen eduskunnan kanssa
  • huhtikuu >

  • Hiihtokokouksia ja esityksiä kansallispuistolle
  • Mitä mukaan Lapin hiihtovaellukselle?
  • Lomaviikko vai ahkio- tai rinkkaretki
  • Saariselän vapaaehtoinen pelastuspalvelu syntyi Kiilopäällä
  • maaliskuu >

  • Tunturivaeltajan viisi käskyä
  • Kiilopään uskollisia ystäviä – Kaikkialla maailmassa
  • Hiihdetään Kiilopäälle
  • Kiilopään ultramaraton vaatii kuntoa ja taitoa
  • helmikuu >

  • Lumenveisto tuli Lappiin SM-kilpailujen myötä
  • Arktisen rakentamisen maailmanennätys
  • Saariselän Sanomista oli apua tunturissa
  • Saariselän sää yllättää hiihtäjät
  • tammikuu >

  • Tehdään mitä vaan, mutta Kiilopäätä ei suljeta
  • Paljon kysymyksiä ja väitteitä Dominickista
  • Kilpailu- ja seikkailuhenki sai yliotteen Dominickistä, osa 3/4
  • Dominick Saariselän ja Suomen Lapin markkinoijana, osa 2/4
  • Dominick lisäsi vauhtia Saariselällä, osa 1/4
  • joulukuu >

  • Kiilopää eli ”Paljaslaki” on vaihtanut usein nimeään
  • Miksi Kiilopään joulupukilla on naamari?
  • Tunturikuolemat ovat järkyttäneet
  • Savusauna on pyhä paikka
  • marraskuu >

  • Suomen Ladun vuosikokous Kiilopäällä
  • Lappi ja Kiilopää on oiva juhlapaikka
  • Tunturipalvelut kehittyneet Lapissa
  • Opastusta kansallispuistoon: Saariselältä, Tankavaarasta vaiko Kiilopäältä?
  • Miksi Ranskan ampumahiihto on huipulla?
  • lokakuu >

  • Ensilumen hiihdot – näin minä olen kokenut
  • Saariselän latujen valaisu
  • Ensilumien hiihtokeskus syntyi
  • Tunturiluudalla oli töitä
  • syyskuu >

  • Erävaelluskisat Kiilopään ja Saariselän markkinoimiseksi
  • Maurin päivänä Kiilopäällä
  • Saariselän tuhoisin tulipalo
  • Mikä ihmeen lahjoittajataulu?
  • elokuu >

  • Lappi on yhdistänyt monta pariskuntaa
  • Saariselän paras kämppä
  • Sompio – Saariselän suurin nuorisotapahtuma
  • Tansanialaiset töissä UK-kansallispuistossa
  • Hulluista ideoista hyviäkin tuotteita
  • heinäkuu >

  • Tunturimajat-lomaosakkeet oli uusi ladunavaus
  • Suositut esiintyvät taiteilijat Kiilopäällä
  • Useita sävellyksiä syntynyt Kiilopäällä
  • Kiilopää innostaa luovuuteen
  • kesäkuu >

  • Taiteilija-talonmies Olavi Kero luonnontulkitsijana
  • Tasa-arvoista opastusta Kiilopäällä
  • Aapo oli ”hitaasti lämpenevää sorttia”
  • Karhu-Aulis Kiilopäällä
  • toukokuu >

  • Ladun avaaminen Kiilopäällä alkoi 1963
  • Moni johtaja koki Kiilopään kovaksi haasteeksi
  • Haasteellinen tehtävä: Kiilopään johtaja
  • Aslakin jutut värittäneet Kiilopäätä sen alkumetreistä alkaen
  • Latuyhdistykset laajentamassa Lapin talvisesonkia
  • huhtikuu >

  • Luppo-Matti (1936-2003)
  • Suomun Ruoktu toimi jo Lönnrotin aikana majapaikkana
  • UKK aloitti presidenttien hiihdot Kiilopäällä
  • maaliskuu >

  • Imatran Lapinkävijät Saariselän pioneereina
  • Tietoa blogista

    Kiilopään Kiehisiä -blogissa tarinoidaan ja muistellaan menneitä. Pääosassa on Kiilopää, Urho Kekkosen kansallispuistossa sijaitseva tunturi ja sen läheisyyteen vuosikymmenten aikana rakentunut tunturikeskus. 

    Blogin on tuottanut Suomen Latu.

    Suomen Latu

    Kiilopää