Ihmeelliset eläintarinat Kiilopäällä

Tuomo Jantunen ke 16. tammikuuta 2019 09.00.00

Joskus tuntureilla voi vaeltaa näkemättä yhtään eläintä. Porotkin ovat poissa eikä korppien raakkumistakaan kuulu mistään. Vain tuuli suhisee. Näin voi olla erityisesti tammikuussa tai pimeimpinä joulukuun hetkinä.

Tavallista kuitenkin on, että vaeltaja tapaa elämää tunturimaastossa. Mitkä mahtaisivat olla yleisimmin esiintyvät eläimet Saariselän alueella? Kysyin tätä Suomen Latu Kiilopään kävijöiltä ja UK-kansallispuiston väeltä.

Tässä turistien viisi kärjessä lista: poro, riekko, jänis, kettu ja koppelo. Ja kansallispuiston ammattilaisten erikoinen lista: poro, saukko, raakku, taimen ja Kiilopään kiiruna.

 

Minun listani sisältää ns. omituisia kohtaamisia ”villieläinten” kanssa Saariselän tuntureilla: listaani kuuluvat karhu, poro, metso, riekko, tammukka ja hiiri.

Vuonna 1978 saavuin Kiilopäälle äitienpäivän jälkeisenä päivänä. Lunta oli vielä pälvinä maassa, mutta kevät oli muutoin pitkällä. Saapuessani alueelle kuulin jutun, että Luppo-Matti Toivola oli juuri ampunut karhun siinä Kiilopään pihalla.

Tarina tuntui keksityltä, mutta osoittautui todeksi. Kun tulin karhun kaatopaikalle, oli pienikokoisesta otsosta veret juuri laskettu pois. Se makasi siinä rivitalon lähellä. Matin koira piti melkoista haukuntaa vierellä.

Kun tämä oli niitä ensimmäisiä käyntejäni Kiilopäällä, tuntui melko jännittävältä saapua mesikämmenten valtakuntaan - Saariselälle. Tosin sen jälkeen olen tavannut vain jälkiä, enkä ole nähnyt karhuja kuin eläintarhassa.

 

Poroja olen nähnyt lähes jokaisella maastoretkellä. Yleensä ne ovat arkoja ja kohdattaessa siirtyvät syrjään. Kuitenkin joskus näkee kesyjä – aivan kuin pihaporot olisivat lähteneet retkelle tunturiin. Saattaa olla, että ne ovat oppineet näkemään, kenellä on liikaa evästä repussaan. Jotkut tulevat ja työntävät jopa turpansa reppuun.

Erään hiihtovaelluksemme ensimmäisellä tunturilla eli Kiilopään pohjoisrinteellä tapasimme poron, joka lyöttäytyi kaveriksemme ja seurasi siinä ryhmämme toisena jäsenenä. Kolmantena hiihti veljeni Taisto, jolla oli vaikeuksia olla laskematta ”Kustaa-poron” päälle. Poro pysähtyi, kun mekin pysähdyimme. Se söi evästä, kun sitä tarjosimme. Onneksi se oli hävinnyt ensimmäisellä yöpymispaikalla Lankojärvellä, koska emme viikon vaellusta varten olleet varanneet lisäsyöjälle aterioita.

Syksyllä on sattunut myös pelottavia hetkiä, jolloin suurisarvinen poro on lähestynyt niin uhkaavasti, että on pitänyt pidentää askelta. Joitakin vuosia sitten Antero Karvinen kohtasi tällaisen tilanteen Länsi-Lapissa. Poro kävi kimppuun ja heitteli Anteroa sarvillaan niin, että sairaalareissuhan siitä tuli. Onneksi kuitenkin selvisi siitä ruhjeilla. Antero kertoi alueella olleen pikku porotokan, josta hyökkääjä oli huolissaan ja halusi suojella sitä.

 

Hullut metsot ovat monelle tuttuja. Mekin kohtasimme Risto Vuolle-Apialan kanssa vaelluksellamme sellaisen lähellä Porttikoskea. Meillä oli vaikeuksia päästää metsoa pakoon, sillä niin ankarasti se kävi kimppuumme.

Kiilopään pihapiirissä käyskenteli vuonna 2008 hyvin rauhallinen ja kesy metso turistien ihasteltavana. Sisälle se ei sentään tullut, mutta näytteli taitojaan aivan pääoven vieressä.

Riekot, kuukkelit ja lapintiaiset ovat olleet vieraanamme monella vaelluksemme yöpymispaikalla. Ne ovat viehättäviä ja voivat olla hyvinkin kesyjä. Riekko harvoin kesyyntyy, mutta kuukkeli tulee helposti syömään kädestä ja näyttää todelliselta ”onnen linnulta”.

 

Tammukoita pyysimme Määtän Veikon kanssa 1970- ja 1980- luvuilla ja paistoimme niitä nuotiolla.

Veikolla oli omituinen tapa säilyttää kaloja: joella virvelöidessään hän tunki kalat taskuihinsa ja jopa saappaan varteen. Joskus Veikko saattoi yllättää porukan ja käydä pyytämässä tammukoita Kiilopään saunan takana virtaavasta Kiilo-ojasta tai lika-altaan purkuojasta. Tällä hän halusi osoittaa mm. terveystarkastajalle, kuinka puhdasta vettä meillä onkaan.

Nykyisinkin voi seurata tammukoiden hauskoja uintipyrähdyksiä Kiilopään  Arctic Spa-uintipaikalla. Siinä on ainakin parinkymmenen tammukan kotipesä, jossa ne saavat rauhassa uiskennella ja joskus pelotella avantouimareita.

 

Itse asiassa me olemme olleet kämpillä vieraita, joita Viljami-hiiri on hartaasti koko pitkän talven odottanut. Kun sitten lopulta saavuimme ja saimme syötyä, Viljami on yön aikana pitänyt kunnon juhlat. Rinkka on aina jäänyt jollakin vaeltajalla sen verran auki, että Viljami on päässyt ottamaan herkkupalansa. Näistä suurista juhlista ovat kertoneet monet muutkin vaeltajat kuten Eila Turkia paikassa 68 astetta 15 minuuttia pohjoista leveyttä ja 28 astetta 18 minuuttia itäistä pituutta vuonna 1982.     

Kuva: Lea Malismaa, Minun Kiilopääni -kuvakisan finaalikuva.

 




Tuomo Jantunen

Hullut metsot ovat monelle tuttuja.

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:

Miten tunnistaa riekon ja kiirunan?

Kiilopäällä usein esitetty kysymys oppaalle hiihtoretken aikana on ollut: Onko tuo riekko vai olisiko kiiruna?
Valkoisia ovat molemmat, mutta riekko on pullea lintu.
Riekko viihtyy puurajan alapuolella eli tunturikoivikossa, kun taas Kiirunan tapaa avotunturissa.
Riekko nakuttelee ja nauraa.
Kiiruna narahtelee.

- 21.01.2019

kiilopäänriekot

Olihan niitä riekkoja, ensimmäisen nimesimme Urhoksi, sitten ilmeni, että se taisi ollakin Sylvi. Olin oppaana, se seurasi ryhmäämme lähialueelle, mm tulipaikalle siinä puron varressa. Paneutui mättäälle, pää siiven alle ja otti päiväunet. Viihtyi asiakkaiden kanssa, istui pyörän tarakalla ja kerjäsi ruokaa.
Neuvoin asiakkaita, että leivän antaminen villille riekolla saattaa tappaa sen. Mauri Virpikari

- 18.01.2019

Seuralaiset Kiilopään riekot

Itselleni tulee mieleen Pirjo Kouvon ollessa Kiilopää johtajana, kun eräänä kesänä Kiilopään pääoven edessä viihtyi kesy Pirjo-Riekoksi nimetty ihmisten seurasta kiinnostunut lintu. Rieko seuraili ja jutteli vieraiden kanssa välillä pyrkien sisälle.

En tiedä olikohan tämä sama riekko kun kerran tulimme Mikä Asikaisen kanssa keskiyön jälkeen Kiilopää perinteisen huiputuksen jälkeen kämpille ja Mikä alkoi kurluttaa Riekon kanssa kilpaa muutaman minuutin ajan.

- 16.01.2019

Jänispaistia

Kun Kiilopään tietä on tullut ajettua toukokuun alkupuolella, niin tien yli ja sen vieressä on loikkinut jäniksiä yöaikaan parinsadan metrin välein.
On ollut houkutus pyydystää niitä jopa haavilla hyväksi paistiksi.

- 16.01.2019

Arkisto

  • maaliskuu >

  • Kemppisen kanssa Lumikurun maisemissa
  • helmikuu >

  • Kiehiset 50 vuotta sitten
  • Taidetta valokuvaten
  • Lumikengät löydettiin Kiilopäällä
  • Kiilopää – Suomen Ladun keskus
  • tammikuu >

  • Kuuden kurun kierros
  • Retkeilyväen kädenlyönti poromiehille ja -naisille
  • Ihmeelliset eläintarinat Kiilopäällä
  • Varo lumivyöryä myös Saariselän tuntureilla
  • Koilliskairaan retkeilyalue vai kansallispuisto?
  • joulukuu >

  • Uusi vuosi Kiilopäällä
  • Ratkaiseeko toiminta vai jäsenmäärä – vai Kiilopää?
  • Toimittajien sankka joukko Kiilopäällä
  • Lapin kuumetta vai peräti Lapin hulluutta?
  • marraskuu >

  • Miksi terveysprofessori halusi makuulle Kiilopään jäiseen puroon?
  • Retkeilyvarusteet laajoissa testeissä
  • Suomen suurimmat pipokaupat
  • Lapissa tarvitaan tekijöitä
  • lokakuu >

  • Koekeskus Kiilopää
  • Haku-Veikon kanssa eksyksissä
  • Hostellikin Kiilopäällä
  • Kovaa kilpaa tunturissa
  • Älä jätä jätettä
  • syyskuu >

  • Autiotupien säännöistä sekä ohjeita että väittelyä
  • Susivihkiäiset Kiilopäällä
  • Terveydeksi!
  • Luonnollisia ihmeitä Kiilopäällä
  • elokuu >

  • Suomen suosituin tunturikeskus – Kiilopää
  • Lapset ja nuoret Kiilopäätä valloittamassa
  • Ilmaista majoitusta Kiilopäällä!
  • Ehdottomasti Jäämerelle!
  • Suomen ensimmäinen maastopyöräkeskus syntyy
  • heinäkuu >

  • Portti Urho Kekkosen kansallispuistoon
  • Kohuttu tie
  • Motoristit ja Caravaanarit Kiilopäällä
  • Kiilopää ilman itikoita?
  • kesäkuu >

  • Juhlaleiripäivät Kiilopäällä
  • Juhannusyö on täynnä taikaa
  • Vanha vaellusreitti
  • Kokoontumiskivi
  • toukokuu >

  • Ronskit jäljet kansallispuistoon
  • Kiilopään opaskoulutuksesta
  • Tunturivaellukset olleet tiivistä kouluttamista
  • Suomen ensimmäiset matkailu- ja retkeilyoppaat valmistuivat Kiilopäällä
  • Kiilopään verkostoituminen eduskunnan kanssa
  • huhtikuu >

  • Hiihtokokouksia ja esityksiä kansallispuistolle
  • Mitä mukaan Lapin hiihtovaellukselle?
  • Lomaviikko vai ahkio- tai rinkkaretki
  • Saariselän vapaaehtoinen pelastuspalvelu syntyi Kiilopäällä
  • maaliskuu >

  • Tunturivaeltajan viisi käskyä
  • Kiilopään uskollisia ystäviä – Kaikkialla maailmassa
  • Hiihdetään Kiilopäälle
  • Kiilopään ultramaraton vaatii kuntoa ja taitoa
  • helmikuu >

  • Lumenveisto tuli Lappiin SM-kilpailujen myötä
  • Arktisen rakentamisen maailmanennätys
  • Saariselän Sanomista oli apua tunturissa
  • Saariselän sää yllättää hiihtäjät
  • tammikuu >

  • Tehdään mitä vaan, mutta Kiilopäätä ei suljeta
  • Paljon kysymyksiä ja väitteitä Dominickista
  • Kilpailu- ja seikkailuhenki sai yliotteen Dominickistä, osa 3/4
  • Dominick Saariselän ja Suomen Lapin markkinoijana, osa 2/4
  • Dominick lisäsi vauhtia Saariselällä, osa 1/4
  • joulukuu >

  • Kiilopää eli ”Paljaslaki” on vaihtanut usein nimeään
  • Miksi Kiilopään joulupukilla on naamari?
  • Tunturikuolemat ovat järkyttäneet
  • Savusauna on pyhä paikka
  • marraskuu >

  • Suomen Ladun vuosikokous Kiilopäällä
  • Lappi ja Kiilopää on oiva juhlapaikka
  • Tunturipalvelut kehittyneet Lapissa
  • Opastusta kansallispuistoon: Saariselältä, Tankavaarasta vaiko Kiilopäältä?
  • Miksi Ranskan ampumahiihto on huipulla?
  • lokakuu >

  • Ensilumen hiihdot – näin minä olen kokenut
  • Saariselän latujen valaisu
  • Ensilumien hiihtokeskus syntyi
  • Tunturiluudalla oli töitä
  • syyskuu >

  • Erävaelluskisat Kiilopään ja Saariselän markkinoimiseksi
  • Maurin päivänä Kiilopäällä
  • Saariselän tuhoisin tulipalo
  • Mikä ihmeen lahjoittajataulu?
  • elokuu >

  • Lappi on yhdistänyt monta pariskuntaa
  • Saariselän paras kämppä
  • Sompio – Saariselän suurin nuorisotapahtuma
  • Tansanialaiset töissä UK-kansallispuistossa
  • Hulluista ideoista hyviäkin tuotteita
  • heinäkuu >

  • Tunturimajat-lomaosakkeet oli uusi ladunavaus
  • Suositut esiintyvät taiteilijat Kiilopäällä
  • Useita sävellyksiä syntynyt Kiilopäällä
  • Kiilopää innostaa luovuuteen
  • kesäkuu >

  • Taiteilija-talonmies Olavi Kero luonnontulkitsijana
  • Tasa-arvoista opastusta Kiilopäällä
  • Aapo oli ”hitaasti lämpenevää sorttia”
  • Karhu-Aulis Kiilopäällä
  • toukokuu >

  • Ladun avaaminen Kiilopäällä alkoi 1963
  • Moni johtaja koki Kiilopään kovaksi haasteeksi
  • Haasteellinen tehtävä: Kiilopään johtaja
  • Aslakin jutut värittäneet Kiilopäätä sen alkumetreistä alkaen
  • Latuyhdistykset laajentamassa Lapin talvisesonkia
  • huhtikuu >

  • Luppo-Matti (1936-2003)
  • Suomun Ruoktu toimi jo Lönnrotin aikana majapaikkana
  • UKK aloitti presidenttien hiihdot Kiilopäällä
  • maaliskuu >

  • Imatran Lapinkävijät Saariselän pioneereina
  • Tietoa blogista

    Kiilopään Kiehisiä -blogissa tarinoidaan ja muistellaan menneitä. Pääosassa on Kiilopää, Urho Kekkosen kansallispuistossa sijaitseva tunturi ja sen läheisyyteen vuosikymmenten aikana rakentunut tunturikeskus. 

    Blogin on tuottanut Suomen Latu.

    Suomen Latu

    Kiilopää