Koilliskairaan retkeilyalue vai kansallispuisto?

Tuomo Jantunen ke 2. tammikuuta 2019 09.00.00

Pääministeri Mauno Koiviston hallitus teki periaatepäätöksen 2.9.1980 Urho Kekkosen kansallispuiston perustamisesta. Siis, kyllä kansallispuisto peri voiton, vaikka sääntöihin olikin tulossa paljon poikkeuksia verrattuna Suomen muihin kansallispuistoihin. Lopullisesti laki UK-kansallispuistosta tuli voimaan kolme vuotta myöhemmin. Kyse oli Suomen  toiseksi suurimmasta kansallispuistosta – 255.000 ha.

Puiston perustamisesta käytiin keskustelua, väittelyä ja taistelua aina 1950-luvulta alkaen, jolloin Suomen Latu ry teki ensimmäisenä ehdotuksen retkeilyalueen perustamisesta Saariselän alueelle. Imatran Lapinkävijät ry ja Kullervo Kemppinen liittyivät esittäjien joukkoon samalla vuosikymmenellä. Myös metsähallituksessa suhtauduttiin asiaan myönteisesti ja tuotiin esille mahdollisuus perustaa 120.000 ha:n suuruinen Itäkairan kansallispuisto Savukosken pohjoisosiin.

Vuonna 1961 Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen Latu ja Suomen Matkailuliitto tekivät yhteisen ehdotuksen Koilliskairan luonnon suojelemisesta tulevien sukupolvien käyttöön ja vastustivat Metsähallituksen tiesuunnitelmia.

Tällöin puhuttiin aina enemmän Koilliskairan retkeilyalueesta kuin kansallispuistosta. Siihen vaikutti myös Metsähallituksen ylimetsähoitaja V.O.Martikaisen aktiivinen osallistuminen keskusteluun. Hän tuli mielellään sinne, missä retkeilyväki kokoontui kuten Tunturiladun vuosikokoukseen tai Ladun ja Matkailuliiton tilaisuuksiin vuonna 1967. Aiheena hänellä oli ”Luonnonsuojelu- vai retkeilyalue?” ja kohteena aina Saariselkä laajasti käsitettynä. Hän hakeutui myös Suomen Ladun ulkoilutoimikuntaan, jonka jäsenenä hän oli 1970-luvulla ja sitten myös eläkepäivinään.

Metsänhoitaja Martikaisen ansioksi voidaan lukea se, ettei lomamökkiasutus laajentunut tienvarsilta erämaahan eikä autiotupaverkosto suurentunut käsittämään satoja mökkejä, kuten monet halusivat. Myös vuonna 1972 voimaan tullut moottorikelkailukielto oli hänelle mieluinen asia. Mutta retkeilyalueista hän aina puhui: ”Nämä Saariselän maat sijaitsevat juuri niillä seuduilla, joita pidetään Lapin edustavimpina ja parhaina retkeilyalueina. Siten Metsähallituksen toimenpiteet vaikuttavat ratkaisevasti Lapin retkeilymahdollisuuksiin” (1967).

Suomen Ladun toiminnanjohtaja T.I.Sorjonen oli Martikaisen kanssa samoilla linjoilla: ”Tunturialuehan on ollut retkeilijöiden käytössä jo parinkymmenen vuoden ajan, tosin ilman ohjeita tai määräyksiä. Se tulee edelleen säilymään retkeilyn käytössä. Nyt kuitenkin on syytä ruveta ohjaamaan käyttäjiä, koska väkeä on tullut niin paljon lisää. On luovuttava esim. tulilla yöpymisestä. On myös useita luonnonnähtävyyksiä, joita pitää varjella.” Nämä keskustelut jatkuivat vilkkaana mm. Latu ja Polku -lehdessä vuonna 1969.

Suuri harppaus oli Eino Tahvosen ja Nuorison Retkeilytuki ry:n järjestämät Koilliskairapäivät Tahvontuvalla Jaurujoella. Vuonna 1969 sinne erämaahan kokoontui 40 henkilöä keskustelemaan, kuinka Koilliskairassa voitaisiin varata laaja alue luonnonsuojelun, eräretkeilyn, matkailun, porotalouden ja tutkimuksen tarpeita varten. Hakkuita ei saisi enää suorittaa ja vain poromiehet saisivat liikkua moottoriajoneuvoilla. Tilaisuuden pääalustajana oli kandidaatti Urpo Häyrinen, jonka puheen ”Ulkoilupuisto vai kansallispuisto” Latu-lehti kokonaisuudessaan julkaisi.

Siitä alkoi vyörytys kansallispuiston perustamiseksi, mikä jatkui seuraavina vuosina, kun Luonto-Liitto keräsi Koilliskaira-adressiin 100.000 nimeä puiston perustamiseksi. Presidentti Urho Kekkonen oli adressin ensimmäinen allekirjoittaja. Enää ei puhuttu retkeilyalueesta eikä ulkoilupuistosta. Mutta presidentin nimeä kantavaan kansallispuistoon oli vielä yli 10 vuoden matka. Auttoi siinä vähän se, että presidentti Kekkonen lähetti Metsähallituksen pääjohtajalle Antero Pihalle myllykirjeenkin: ”Minulla on jo kauan aikaa ollut huoli Lapin kelohonkien kohtalosta…” Vauhtia puiston perustamiseen saatiin myös hänen viimeisistä hiihtoretkistään, jotka suuntautuivat Saariselän maisemiin vuosina 1978, 1979, 1980 ja 1981.

Itse nykyinen kansallispuiston nimi vahvistui vähitellen 1970-luvulla, kun presidentin 80-vuotispäivät lähestyivät. Asia taisi olla ensimmäisen kerran esillä, kun luonnonsuojeluvalvoja Pekka Borg kävi esittelemässä hanketta presidentinlinnassa vuonna -73. Lopullisesti nimi vahvistui vasta Matti Kekkosen avustuksella.

Samalla kun kansallispuisto syntyi, perustettiin myös UK-kansallispuiston neuvottelukunta, jossa olivat edustettuina kaikki puiston toimijat. Siellä käsiteltiin laajasti syntyneitä ongelmia ja annettiin yleensä yksimieliset esitykset Metsähallituksen ja Ympäristöministeriön käyttöön. Suomen Ladulla on ollut edustaja neuvottelukunnassa sen alkuajoista lähtien.

Kansallispuiston perustamisella on ollut ratkaiseva vaikutus Suomen Latu Kiilopään kehittymiseen.

 




Tuomo Jantunen

Kansallispuiston perustamisella on ollut ratkaiseva vaikutus Suomen Latu Kiilopään kehittymiseen.

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:

Presidentti hyväksyi lopulta syntymäpäivälahjan

Kun presidentti Urho Kekkosen 80-vuotispäivät lähestyivät, tuli esille paljon erilaisia lahjoja. Hän itse ei kuitenkaan kaikkia hyväksynyt, kuten kävi Käsivarressa suunnitellulle "Saivaara-tunturi-lahjalle".
Eikä se helposti läpi mennyt "UK-kansallispuisto-lahjakaan". Siitä varmasti Pekka Borgilla olisi monta sisäpiirin tarinaa....

- 02.01.2019

Arkisto

  • tammikuu >

  • Varo lumivyöryä myös Saariselän tuntureilla
  • Koilliskairaan retkeilyalue vai kansallispuisto?
  • joulukuu >

  • Uusi vuosi Kiilopäällä
  • Ratkaiseeko toiminta vai jäsenmäärä – vai Kiilopää?
  • Toimittajien sankka joukko Kiilopäällä
  • Lapin kuumetta vai peräti Lapin hulluutta?
  • marraskuu >

  • Miksi terveysprofessori halusi makuulle Kiilopään jäiseen puroon?
  • Retkeilyvarusteet laajoissa testeissä
  • Suomen suurimmat pipokaupat
  • Lapissa tarvitaan tekijöitä
  • lokakuu >

  • Koekeskus Kiilopää
  • Haku-Veikon kanssa eksyksissä
  • Hostellikin Kiilopäällä
  • Kovaa kilpaa tunturissa
  • Älä jätä jätettä
  • syyskuu >

  • Autiotupien säännöistä sekä ohjeita että väittelyä
  • Susivihkiäiset Kiilopäällä
  • Terveydeksi!
  • Luonnollisia ihmeitä Kiilopäällä
  • elokuu >

  • Suomen suosituin tunturikeskus – Kiilopää
  • Lapset ja nuoret Kiilopäätä valloittamassa
  • Ilmaista majoitusta Kiilopäällä!
  • Ehdottomasti Jäämerelle!
  • Suomen ensimmäinen maastopyöräkeskus syntyy
  • heinäkuu >

  • Portti Urho Kekkosen kansallispuistoon
  • Kohuttu tie
  • Motoristit ja Caravaanarit Kiilopäällä
  • Kiilopää ilman itikoita?
  • kesäkuu >

  • Juhlaleiripäivät Kiilopäällä
  • Juhannusyö on täynnä taikaa
  • Vanha vaellusreitti
  • Kokoontumiskivi
  • toukokuu >

  • Ronskit jäljet kansallispuistoon
  • Kiilopään opaskoulutuksesta
  • Tunturivaellukset olleet tiivistä kouluttamista
  • Suomen ensimmäiset matkailu- ja retkeilyoppaat valmistuivat Kiilopäällä
  • Kiilopään verkostoituminen eduskunnan kanssa
  • huhtikuu >

  • Hiihtokokouksia ja esityksiä kansallispuistolle
  • Mitä mukaan Lapin hiihtovaellukselle?
  • Lomaviikko vai ahkio- tai rinkkaretki
  • Saariselän vapaaehtoinen pelastuspalvelu syntyi Kiilopäällä
  • maaliskuu >

  • Tunturivaeltajan viisi käskyä
  • Kiilopään uskollisia ystäviä – Kaikkialla maailmassa
  • Hiihdetään Kiilopäälle
  • Kiilopään ultramaraton vaatii kuntoa ja taitoa
  • helmikuu >

  • Lumenveisto tuli Lappiin SM-kilpailujen myötä
  • Arktisen rakentamisen maailmanennätys
  • Saariselän Sanomista oli apua tunturissa
  • Saariselän sää yllättää hiihtäjät
  • tammikuu >

  • Tehdään mitä vaan, mutta Kiilopäätä ei suljeta
  • Paljon kysymyksiä ja väitteitä Dominickista
  • Kilpailu- ja seikkailuhenki sai yliotteen Dominickistä, osa 3/4
  • Dominick Saariselän ja Suomen Lapin markkinoijana, osa 2/4
  • Dominick lisäsi vauhtia Saariselällä, osa 1/4
  • joulukuu >

  • Kiilopää eli ”Paljaslaki” on vaihtanut usein nimeään
  • Miksi Kiilopään joulupukilla on naamari?
  • Tunturikuolemat ovat järkyttäneet
  • Savusauna on pyhä paikka
  • marraskuu >

  • Suomen Ladun vuosikokous Kiilopäällä
  • Lappi ja Kiilopää on oiva juhlapaikka
  • Tunturipalvelut kehittyneet Lapissa
  • Opastusta kansallispuistoon: Saariselältä, Tankavaarasta vaiko Kiilopäältä?
  • Miksi Ranskan ampumahiihto on huipulla?
  • lokakuu >

  • Ensilumen hiihdot – näin minä olen kokenut
  • Saariselän latujen valaisu
  • Ensilumien hiihtokeskus syntyi
  • Tunturiluudalla oli töitä
  • syyskuu >

  • Erävaelluskisat Kiilopään ja Saariselän markkinoimiseksi
  • Maurin päivänä Kiilopäällä
  • Saariselän tuhoisin tulipalo
  • Mikä ihmeen lahjoittajataulu?
  • elokuu >

  • Lappi on yhdistänyt monta pariskuntaa
  • Saariselän paras kämppä
  • Sompio – Saariselän suurin nuorisotapahtuma
  • Tansanialaiset töissä UK-kansallispuistossa
  • Hulluista ideoista hyviäkin tuotteita
  • heinäkuu >

  • Tunturimajat-lomaosakkeet oli uusi ladunavaus
  • Suositut esiintyvät taiteilijat Kiilopäällä
  • Useita sävellyksiä syntynyt Kiilopäällä
  • Kiilopää innostaa luovuuteen
  • kesäkuu >

  • Taiteilija-talonmies Olavi Kero luonnontulkitsijana
  • Tasa-arvoista opastusta Kiilopäällä
  • Aapo oli ”hitaasti lämpenevää sorttia”
  • Karhu-Aulis Kiilopäällä
  • toukokuu >

  • Ladun avaaminen Kiilopäällä alkoi 1963
  • Moni johtaja koki Kiilopään kovaksi haasteeksi
  • Haasteellinen tehtävä: Kiilopään johtaja
  • Aslakin jutut värittäneet Kiilopäätä sen alkumetreistä alkaen
  • Latuyhdistykset laajentamassa Lapin talvisesonkia
  • huhtikuu >

  • Luppo-Matti (1936-2003)
  • Suomun Ruoktu toimi jo Lönnrotin aikana majapaikkana
  • UKK aloitti presidenttien hiihdot Kiilopäällä
  • maaliskuu >

  • Imatran Lapinkävijät Saariselän pioneereina
  • Tietoa blogista

    Kiilopään Kiehisiä -blogissa tarinoidaan ja muistellaan menneitä. Pääosassa on Kiilopää, Urho Kekkosen kansallispuistossa sijaitseva tunturi ja sen läheisyyteen vuosikymmenten aikana rakentunut tunturikeskus. 

    Blogin on tuottanut Suomen Latu.

    Suomen Latu

    Kiilopää