Imatran Lapinkävijät Saariselän pioneereina

Tuomo Jantunen pe 31. maaliskuuta 2017 21.20.00

Muorravaarakanruoktu saunoineen rakennettiin kauas Sokostin tunturien ja Lumikurun taakse jo 1950-luvulla. Erityisen komeata oli tuo erämaatalkoilu siksi, että Imatran Lapinkävijöiden innokkaat vaeltajat kantoivat harteillaan ja kuljettivat talvisaikaan ahkioissaan kaiken sen materiaalin, mitä rakennus- ja sisustus vaativat. Apua saatiin vähäisessä määrin alueen poromiehiltä, jotka kuljettivat porojen vetämänä kattohuovat, nauloja ja työkaluja. Ja kuljetusmatka joko Vuotson tai Raja-Joosepin suunnasta oli sentään yli 30 km tietöntä erämaata. Muutamassa vuodessa Ruoktu ja sauna olivat valmiina.

Edelleenkin latuyhdistyksen toiminnassa mukana oleva Eero Melto kertoi, että hanke oli kunniaksi kaikille imatralaisille ja latulaisille. 1950-luvun puolivälissä väkeä kävi muutamia kymmeniä, mutta määrä kasvoi parin vuosikymmenen aikana yli 850 henkilöön vuodessa. Muorravaaranruoktun vieraskirjoista löytyy Eeron lisäksi usein nimet Olli Pesonen, Eikka Halonen, Elli Mäkynen, Maila Seppänen, Maija Ruuska, Raija Jakonen, Ami Teräväinen, Heimo Niemelä ja Topi Karstinen. Kun Metsähallitus rakensi viereen oman ”Hiltonin” ja otti vanhan Ruoktun hoitoonsa – toki -70 luvun alussa lukittuna kämppänä, ei Lapinkävijöiden Muorran retket ja huoltohommat päättyneet, vaan ovat jatkuneet näihin päiviin saakka.

Jos oli uskomaton suoritus Ruoktun rakentaminen ja ylläpito tunturien takana aina kansallispuiston perustamiseen saakka, oli yhtä suuri aikaansaannos kartan aikaansaaminen Saariselän erämaa-alueesta. Lapinkävijä Hannes Heiskanen teki jo vuonna 1954 ilmakuvien perusteella Ruoktun ympäristöstä hyvän osakartan, mikä oli jotain aivan muuta kuin aikaisemmat 1920-luvun taloudelliset kartat. Siinä oli Muorravaarakkajoen latvaosat, Sokosti, Kuikkapää, Lumipää ja Anterinpää korkeuslukuineen. Tämä ensimmäinen kartta oli mittakaavassa 1:40 000.

Lopullinen kartta syntyi vuonna 1960 ja se oli 1:100 000. Kartta käsitti koko Saariselän alueen itärajalta aina 4-tielle saakka. Ainutlaatuista siinä olivat paikkojen nimet ja kartan tarkkuus. Nimistöä saatiin mm. haastattelemalla poromies Sulo Alakorvaa, minkä työn Elli Mäkynen teki. Tämä kartta sai uudet suuret retkeilijäjoukot Saariselälle ja aina Muorravaarakan alueelle saakka. Imatran Lapinkävijät myi karttaa 400 markan hintaan (nykyrahassa 10 euroa) noin 1 800 kpl. Kun sitten muutaman vuoden kuluttua myös Maamittaushallituksen karttapaino valmisti oman uuden ja vielä tarkemman kartan Saariselästä, luovutti Lapinkävijät siihen nämä em. nimitiedot maksutta käyttöön. Upea teko sekin!

Erämaiden valloitusta ja luonnon puolustamista

Saariselän erämaa-alueelle suunniteltiin tiestöä jo 1920-luvulta alkaen. Milloin oli kyseessä metsätyöt, milloin uittohommat, milloin puutavaran kuljetus uudelle suunnitellulle tehtaalle Kirkkoniemeen tai vain nopeamman tieyhteyden saaminen Sodankylästä Raja-Jooseppiin, joka kuului silloin Sodankylän kuntaan eikä Inariin.

Latu-lehti kirjoitti vuonna -61: ”Sadat Saariselän retkeilijät ovat murhemielellä panneet merkille Metsähallituksen tutkimustyöt Saariselän metsäautotien rakentamista varten.” Se sai Suomen Ladun, Tunturiladun ja Matkailuliiton väen liikkeelle ja vetoamaan sen puolesta, että tietä ei tulisi. Silloin ehdotettiin, että jos se on pakko rakentaa, niin tehtäisiin tie vain talvipakkasten aikana liikennöitäväksi ja kulkemaan lähellä itärajaa.

Vastaavasti Lapinkävijät tehtailivat kirjeitä joka suuntaan: presidentti Urho Kekkoselle, joka myös vieraili Ruoktulla, Metsähallitukselle, kunnille ja mm. Suomen Kuvalehdelle, jota kautta saatiin julkisuutta tälle katalalle metsäväen tempulle. Tiesuunnitelmilla oli vastustajia kaiken aikaa. Erityisesti luonnonsuojelijat ja monet retkeilijät kävivät taistelua tiestöä vastaan. Suomen Ladun johtohenkilöt Immo Sorjosen johdolla laativat kirjelmiä ja erityisesti eräkirjailija ja Muorravaarakan ystävä Kullervo Kemppinen otti asiaan kantaa jopa Lumikuru-kirjassaan.

Myös Sodankylän kunta harrasti tie- ja siltapolitikointia vielä Kiilopään perustamisen jälkeen eli vuonna 1967. Kunta teki nimittäin päätöksen rakentaa tie suoraan Vuotsosta Raja-Jooseppiin. Asiasta uutisoitiin mm. Koillis-Lappi -lehdessä 1/1967. Onneksi tämäkään suunnitelma ei sitten toteutunut, vaan alue jäi tiettömäksi – mitä nyt joitakin vanhoja tienpohjia ja huoltoteitä lukuun ottamatta. Kansallispuiston perustamisen jälkeen ei enää tiekiistoja ole ollut muuten kuin aivan aluksi, kun Metsähallitus olisi halunnut korjata Sirkka-myrskyn jälkeen kaatuneet puut pois Jaurujoelta. Mutta ei saanut siihen lupaa UK-kansallispuistolta. Toki Metsähallituksen arkistosta löytyy sellainenkin tieto, että Peräpohjolan piirikunta jo vuonna -54 puolsi erityisen retkeilyalueen erottamista metsätalousalueista.

”Imatran Lapinkävijöiden jäsenistön rakkaus Saariselän alueeseen ja Kiilopään maisemiin on varmaan peruja tuolta 1950-luvulta, kun Muorravaaranruoktua rakennettiin ja huollettiin ja karttoja tehtiin”, kertoo Lapinkävijöiden yksi veteraaneista Martti Heinonen. Niinpä vuonna 1986 Lapinkävijät ry oli ensimmäisten latuyhdistysten joukossa ostamassa 60 000 markalla Kiilopään Tunturimajojen B5-osakkeesta 1/6-osuutta. Uusi viihtyisä hirsikämppä sai nimekseen Kiilosoppi. Kun sitten uusi lomaosakekylä Outalatu valmistui vuonna 2007, yhdistys myi edellisen Kiilosopen ja osti suuremman. Ja näin imatralaisia tapaa edelleen Kiilopäällä läpi vuoden. Sellaista tuntureiden perusjoukkoa!

Muorravaaranruoktun historiikki julkaistaan huhtikuussa 2017.




Tuomo Jantunen

Muorravaarakanruoktu saunoineen rakennettiin kauas Sokostin tunturien ja Lumikurun taakse jo 1950-luvulla.

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:

Kiitos tarkennuksesta

Kirjoitusvirhe.. Kyllä se on Muorravaarakanruoktu. KIITOS!

- 12.04.2017

Hilton

Olen yöpynyt muutaman kerran siinä viereisessä Hiltonissa.

- 06.04.2017

Muorravaaranruoktu?

Eikös se ole MuorravaaraKAnruoktu eikä Muorravaaranruoktu?

- 06.04.2017

Arkisto

  • heinäkuu >

  • Kohuttu tie
  • Motoristit ja Caravaanarit Kiilopäällä
  • Kiilopää ilman itikoita?
  • kesäkuu >

  • Juhlaleiripäivät Kiilopäällä
  • Juhannusyö on täynnä taikaa
  • Vanha vaellusreitti
  • Kokoontumiskivi
  • toukokuu >

  • Ronskit jäljet kansallispuistoon
  • Kiilopään opaskoulutuksesta
  • Tunturivaellukset olleet tiivistä kouluttamista
  • Suomen ensimmäiset matkailu- ja retkeilyoppaat valmistuivat Kiilopäällä
  • Kiilopään verkostoituminen eduskunnan kanssa
  • huhtikuu >

  • Hiihtokokouksia ja esityksiä kansallispuistolle
  • Mitä mukaan Lapin hiihtovaellukselle?
  • Lomaviikko vai ahkio- tai rinkkaretki
  • Saariselän vapaaehtoinen pelastuspalvelu syntyi Kiilopäällä
  • maaliskuu >

  • Tunturivaeltajan viisi käskyä
  • Kiilopään uskollisia ystäviä – Kaikkialla maailmassa
  • Hiihdetään Kiilopäälle
  • Kiilopään ultramaraton vaatii kuntoa ja taitoa
  • helmikuu >

  • Lumenveisto tuli Lappiin SM-kilpailujen myötä
  • Arktisen rakentamisen maailmanennätys
  • Saariselän Sanomista oli apua tunturissa
  • Saariselän sää yllättää hiihtäjät
  • tammikuu >

  • Tehdään mitä vaan, mutta Kiilopäätä ei suljeta
  • Paljon kysymyksiä ja väitteitä Dominickista
  • Kilpailu- ja seikkailuhenki sai yliotteen Dominickistä, osa 3/4
  • Dominick Saariselän ja Suomen Lapin markkinoijana, osa 2/4
  • Dominick lisäsi vauhtia Saariselällä, osa 1/4
  • joulukuu >

  • Kiilopää eli ”Paljaslaki” on vaihtanut usein nimeään
  • Miksi Kiilopään joulupukilla on naamari?
  • Tunturikuolemat ovat järkyttäneet
  • Savusauna on pyhä paikka
  • marraskuu >

  • Suomen Ladun vuosikokous Kiilopäällä
  • Lappi ja Kiilopää on oiva juhlapaikka
  • Tunturipalvelut kehittyneet Lapissa
  • Opastusta kansallispuistoon: Saariselältä, Tankavaarasta vaiko Kiilopäältä?
  • Miksi Ranskan ampumahiihto on huipulla?
  • lokakuu >

  • Ensilumen hiihdot – näin minä olen kokenut
  • Saariselän latujen valaisu
  • Ensilumien hiihtokeskus syntyi
  • Tunturiluudalla oli töitä
  • syyskuu >

  • Erävaelluskisat Kiilopään ja Saariselän markkinoimiseksi
  • Maurin päivänä Kiilopäällä
  • Saariselän tuhoisin tulipalo
  • Mikä ihmeen lahjoittajataulu?
  • elokuu >

  • Lappi on yhdistänyt monta pariskuntaa
  • Saariselän paras kämppä
  • Sompio – Saariselän suurin nuorisotapahtuma
  • Tansanialaiset töissä UK-kansallispuistossa
  • Hulluista ideoista hyviäkin tuotteita
  • heinäkuu >

  • Tunturimajat-lomaosakkeet oli uusi ladunavaus
  • Suositut esiintyvät taiteilijat Kiilopäällä
  • Useita sävellyksiä syntynyt Kiilopäällä
  • Kiilopää innostaa luovuuteen
  • kesäkuu >

  • Taiteilija-talonmies Olavi Kero luonnontulkitsijana
  • Tasa-arvoista opastusta Kiilopäällä
  • Aapo oli ”hitaasti lämpenevää sorttia”
  • Karhu-Aulis Kiilopäällä
  • toukokuu >

  • Ladun avaaminen Kiilopäällä alkoi 1963
  • Moni johtaja koki Kiilopään kovaksi haasteeksi
  • Haasteellinen tehtävä: Kiilopään johtaja
  • Aslakin jutut värittäneet Kiilopäätä sen alkumetreistä alkaen
  • Latuyhdistykset laajentamassa Lapin talvisesonkia
  • huhtikuu >

  • Luppo-Matti (1936-2003)
  • Suomun Ruoktu toimi jo Lönnrotin aikana majapaikkana
  • UKK aloitti presidenttien hiihdot Kiilopäällä
  • maaliskuu >

  • Imatran Lapinkävijät Saariselän pioneereina