Aslakin jutut värittäneet Kiilopäätä sen alkumetreistä alkaen

Tuomo Jantunen ke 10. toukokuuta 2017 09.00.00

Kiilopään Koulutuskeskuksen ensimmäiset kolme rakennusta saatiin pystyyn vuonna 1964. Päärakennukseksi saatiin Iisjoen vaatimaton metsäkämppä. joka rahdattiin tunturipolkua myöten perille. Jotta toiminta saataisiin käyntiin, tarvittiin paikalle johtaja, jota silloin kutsuttiin hoitajaksi. Tähän kehittäjän tehtävään valittiin Aarno ”Aslak” Peltonen, joka muutti taloon 6.6.1965. Aslak tuli Kiilopäälle yksin; ensimmäistä lasta odottava vaimo jäi Etelä-Suomeen.

Aslak kävi katsomassa tulevaa työpaikkaansa noin kuukausi aikaisemmin Suomen Ladun toiminnanjohtaja ”Immu” Sorjosen kanssa, joka oli Kiilopään ”löytäjä”. Aslak kirjoitti ensi kokemuksestaan:

”Kun kävelimme Immon ja arkkitehti Veli Klamin kanssa metsäautotien pohjaa kohti uutta keskusta, tuntui mahdottomalta, että tien päässä (6,5 km) olisi mitään olemassakaan. Tieltä oli raivattu puut edellisenä kesänä, ja kuntta oli puskettu sivuun, mutta vesi seisoi suurina lammikoina monttupaikoissa. Sillat oli Kiilo-ojaa lukuun ottamatta rakentamatta, ja muutenkin aukko metsässä oli kuin eilen puhkaistu…”

Kyllähän periltä löytyi paljon rakennusjätettä ja kolme maalaamatonta rakennusta eli päärakennus, joka oli hirsinä sinne tuotu jo edellisenä talvena, huoltorakennus saunoineen ja vieläpä yksi mökki - Tuuren tupa, joka sai jo silloin nimensä rakennusmies Thure Rekilän mukaan. Tämä mökki on edelleen paikoillaan.

Tästä kaikki sitten alkoi. Aslak alkoi tehdä huonekaluja iltaisin Ivalossa:

”Kuljetin osat pakettiautolla. Kasasin ja lakkasin ne sitten päärakennuksen salissa. Ympäristö oli törkyä täynnä, ja sen siistimisessä riitti puuhaa koko kesän. Onneksi Tampereen Taivaltajista löytyi innokasta ja osaavaa työvoimaa. Mieleeni jäi erityisesti poliisimestari Topi Mäntykivi vaimonsa kanssa, joista oli valtavan suuri apu.”

Päärakennusta rakennettiin ja purettiin. Näin on tehty näihin päiviin saakka. Varmasti parikymmentä kertaa huoneita on muutettu 2010-luvulle tultaessa. Silloin alkuaikana palotarkastajalle eivät kelvanneet yläkerran portaiden leveys, vaan koko porrasrakennelmat piti jo ensimmäisen kesänä uusia ja portaat leventää.

Kesä 1965 oli jo heti hyvin kiireinen. Aina oli joku tulossa ja menossa erämaahan. Henkilökuntaa oli talossa tasan yksi eli Aslak Peltonen, kunnes ruskaleirien ajaksi saatiin Inarin kirkolta palkattua emännäksi Liisa TauriainenErkki Tantun sisko. Kesällä oli kuitenkin useita koulutusleirejä, ja niinpä Aslak sai vetää päiväretket ja hoitaa porukat saunaan ja syömään. Mutta hyvin johtaja selvisi, kun sai vaimonsa kuukauden ajaksi talkoisiin.

 

Aslak on aina tunnettu uskomattomista keksinnöistään ja monipuolisuudestaan. Kun hän jo nuorukaisena joutui tekemään johtajan, puusepän, talonmiehen, oppaan ja kouluttajan, kirjanpitäjän sekä jopa emännän työt, siinä piti hommia rationalisoida, kuten hän kertoo:

”Perunat pesin yleensä padon alla saavissa Kiilo-ojan vesiputouksessa. Yleensä kaikki sujui hyvin, mutta kerran paine oli liian suuri: saavi kaatui ja kaikki perunat pyörivät kivikkoiseen ojaan. Paikalla oli silloin käymässä Immu, joka sitten omatekoisen ´harppuunan´ avulla kalasteli perunoita alajuoksulla.”

Sähköähän ei Kiilopäällä ollut alkuvuosina. Aslak asensi taloon kaasuvalojärjestelmän, joka toimi erinomaisesti silloin, kun hän itse lamput sytytti. Mutta silloin kun asialla oli etelän turisti, särkyi aina lampun sukka.

”Koska sähköä ei ollut, ei ollut mukavuuksiakaan. Veden saimme saunaan asentamallani ´Oinaspumpulla´, joka toimi puron veden voimalla… potkaisten kaksi laakia tyhjää ja kolmannella aina ruikkasi vettä sisälle.”

Keittiö toimi sekä puilla että kaasulla:

”Kerran tuli pulmia riisipuuron kanssa. Keitin sitä porukalle suuressa 20 litran kattilassa, mutta ilmeisesti laitoin riisiä liikaa. Niinpä jouduin lisäämään maitoa puuroon niin paljon, että kaksikin kattilaa tuli täyteen. Söin riisipuuroa pitkälle syksyyn ainoana ruokanani.”

 

Aslak Peltonen oli kaikkien poromiesten kaveri ja auttaja mm. läheisellä poroaidalla. Sieltä hän sai taloon poronlihaa. Mutta hän oli myös innokas metsästäjä, joten monia herkkuja Kiilopäällä tarjoiltiin Aslakin johtajakautena. Tunnettu on kertomus riekosta, joka halusi tulla suoraan ruokapöytään:

”Syksyllä lensi riekkoriepu ruokasalin ikkunasta sisälle särkien siinä lasin. Tietysti korvaukseksi lasista ajattelin syödä riekkoparan, mutta emäntä Liisan käsityksen mukaan sellaista eläintä, joka tulee hakemaan ihmiseltä suojaa, ei saa syödä. Neuvottelusta emännän kanssa oli vähällä tulla vaikea, koska Liisa sanoi lähtevänsä saman tien, jos vain katkaisen riekolta kaulan. Sisälle tullutta lintua ei saa tappaa. Ratkaisin asian viemällä linnun ulos ja päästämällä sen lentoon paikassa, jossa voin samalla harjoitella lentoonammuntaa. Sama riekko syötiin kaikessa sovussa pari päivää myöhemmin.”

”Syyskuun lopulla loppuivat kävijät Kiilopäällä. Olin viikkotolkulla yksin. Puhuin jo täysin itsekseni, eikä riitoja tullut… Huonekalujen tekoa jatkoin iltaisin Ivalossa. Lumi peitti maat ja myös Kiilopään kuoppaisen metsätien, joka olikin hetkessä polanteella…”

 

Monien vaiheiden jälkeen Aslak Peltonen siirtyi uusiin tehtäviin tammikuussa 1966 Vuokatin Urheiluopistolle, jonka maisemissa hän teki elämäntyönsä. Mutta Kiilopäätä hän ei unohtanut, vaan on toiminut oppaana ja kouluttajana ja latuiltojen vetäjänä Suomen Ladun talkoolaisena lähes 100 kertaa vuoteen 2016 mennessä.

Kiilopään Koulutuskeskus sai Aslakin jälkeen uuden johtajan Kotkasta. Hän oli Pertti ”Nalle” Holopainen.

 




Tuomo Jantunen

Kiilopään Koulutuskeskuksen ensimmäiset kolme rakennusta saatiin pystyyn vuonna 1964. Päärakennukseksi saatiin Iisjoen vaatimaton metsäkämppä.

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:

Oi niitä aikoja


Ihmeelolistä, että Tuomo on laittanut luettavakseni 53 vuoden takaisia normaalipäiviin kuuluvia tavallisia asioita, jotka varmaan pian muuten unohtaisinkin. Lapissa kulki noihiin aikoihin monia
kummajaisia,; kuka etsi kullan emäkälliota ja kuka
metsällä karhun kaato mielessä. Kiilopään pirtissä kertoivat juttujansa, joita ei tarvinnut kommentoida, mutta ihetellä kuinka heille on annettu vaativa ja paljoa kärsivällityyttä vaativia tehtäviä elämäänsä
Paljoakohaan noista jutuista muistaisi tosipaikan tullen? Pitäisikö joskus jossain joukossa oikein väkevvästi muistella?"Aslak"

- 12.05.2017

Kiitos Tuomo blogistasi

Minusta on todella mielenkiintoista lukea Kiilopään vaiheista. Kiilopää on paras paikka maailmassa Minulle. Nykyään ei ihmisiä tällaiset historiat kiinnosta, paitsi minua ja tietysti on muitakin. On hyvä saada tietoja talteen, kun joku vielä muistaa ja haluaa muillekin kertoa. Kiitos

- 12.05.2017

Arkisto

  • heinäkuu >

  • Kohuttu tie
  • Motoristit ja Caravaanarit Kiilopäällä
  • Kiilopää ilman itikoita?
  • kesäkuu >

  • Juhlaleiripäivät Kiilopäällä
  • Juhannusyö on täynnä taikaa
  • Vanha vaellusreitti
  • Kokoontumiskivi
  • toukokuu >

  • Ronskit jäljet kansallispuistoon
  • Kiilopään opaskoulutuksesta
  • Tunturivaellukset olleet tiivistä kouluttamista
  • Suomen ensimmäiset matkailu- ja retkeilyoppaat valmistuivat Kiilopäällä
  • Kiilopään verkostoituminen eduskunnan kanssa
  • huhtikuu >

  • Hiihtokokouksia ja esityksiä kansallispuistolle
  • Mitä mukaan Lapin hiihtovaellukselle?
  • Lomaviikko vai ahkio- tai rinkkaretki
  • Saariselän vapaaehtoinen pelastuspalvelu syntyi Kiilopäällä
  • maaliskuu >

  • Tunturivaeltajan viisi käskyä
  • Kiilopään uskollisia ystäviä – Kaikkialla maailmassa
  • Hiihdetään Kiilopäälle
  • Kiilopään ultramaraton vaatii kuntoa ja taitoa
  • helmikuu >

  • Lumenveisto tuli Lappiin SM-kilpailujen myötä
  • Arktisen rakentamisen maailmanennätys
  • Saariselän Sanomista oli apua tunturissa
  • Saariselän sää yllättää hiihtäjät
  • tammikuu >

  • Tehdään mitä vaan, mutta Kiilopäätä ei suljeta
  • Paljon kysymyksiä ja väitteitä Dominickista
  • Kilpailu- ja seikkailuhenki sai yliotteen Dominickistä, osa 3/4
  • Dominick Saariselän ja Suomen Lapin markkinoijana, osa 2/4
  • Dominick lisäsi vauhtia Saariselällä, osa 1/4
  • joulukuu >

  • Kiilopää eli ”Paljaslaki” on vaihtanut usein nimeään
  • Miksi Kiilopään joulupukilla on naamari?
  • Tunturikuolemat ovat järkyttäneet
  • Savusauna on pyhä paikka
  • marraskuu >

  • Suomen Ladun vuosikokous Kiilopäällä
  • Lappi ja Kiilopää on oiva juhlapaikka
  • Tunturipalvelut kehittyneet Lapissa
  • Opastusta kansallispuistoon: Saariselältä, Tankavaarasta vaiko Kiilopäältä?
  • Miksi Ranskan ampumahiihto on huipulla?
  • lokakuu >

  • Ensilumen hiihdot – näin minä olen kokenut
  • Saariselän latujen valaisu
  • Ensilumien hiihtokeskus syntyi
  • Tunturiluudalla oli töitä
  • syyskuu >

  • Erävaelluskisat Kiilopään ja Saariselän markkinoimiseksi
  • Maurin päivänä Kiilopäällä
  • Saariselän tuhoisin tulipalo
  • Mikä ihmeen lahjoittajataulu?
  • elokuu >

  • Lappi on yhdistänyt monta pariskuntaa
  • Saariselän paras kämppä
  • Sompio – Saariselän suurin nuorisotapahtuma
  • Tansanialaiset töissä UK-kansallispuistossa
  • Hulluista ideoista hyviäkin tuotteita
  • heinäkuu >

  • Tunturimajat-lomaosakkeet oli uusi ladunavaus
  • Suositut esiintyvät taiteilijat Kiilopäällä
  • Useita sävellyksiä syntynyt Kiilopäällä
  • Kiilopää innostaa luovuuteen
  • kesäkuu >

  • Taiteilija-talonmies Olavi Kero luonnontulkitsijana
  • Tasa-arvoista opastusta Kiilopäällä
  • Aapo oli ”hitaasti lämpenevää sorttia”
  • Karhu-Aulis Kiilopäällä
  • toukokuu >

  • Ladun avaaminen Kiilopäällä alkoi 1963
  • Moni johtaja koki Kiilopään kovaksi haasteeksi
  • Haasteellinen tehtävä: Kiilopään johtaja
  • Aslakin jutut värittäneet Kiilopäätä sen alkumetreistä alkaen
  • Latuyhdistykset laajentamassa Lapin talvisesonkia
  • huhtikuu >

  • Luppo-Matti (1936-2003)
  • Suomun Ruoktu toimi jo Lönnrotin aikana majapaikkana
  • UKK aloitti presidenttien hiihdot Kiilopäällä
  • maaliskuu >

  • Imatran Lapinkävijät Saariselän pioneereina