Kilpailu- ja seikkailuhenki sai yliotteen Dominickistä, osa 3/4

Tuomo Jantunen ke 17. tammikuuta 2018 09.00.00

Vuonna 1988 Kiilopäälle saapui 26-vuotias ranskalainen Dominick Arduin. Aluksi hän työskenteli kansainvälisen harjoitteluvaihdon työntekijänä Kiilopään kioskissa. Vähitellen hänelle annettiin opas- ja markkinointitehtäviä. Kahta muutaman kuukauden jaksoa lukuun ottamatta hän oli Suomen Ladun palkkalistoilla.

Hän yritti työskentelyä mm. Vierumäellä, mutta palasi kahden kuukauden jälkeen Kiilopäälle anteeksipyydellen: ”Tunturissa on minun paikkani!” Dominick oli haasteellinen työntekijä, ja sen sai erityisesti havaita Kiilopään neljä johtajaa.

Suomen kansalaisuuden hän sai 1990-luvun puolivälissä.

Vuosi 2001 oli Dominick Arduinin elämässä merkittävä taitekohta: silloin hänestä tuli Suomen Ladun omistaman Kiilopään Tunturiretket Oy:n toimitusjohtaja, ja hän saattoi panna aikaisempaa paremmin toimeen omia huikeitakin ideoitaan.

 

Seikkailukilpailuihin innolla mukaan

Jo 1990-luvulla Dominick käytti kaiken vapaa-aikansa ja lomansa seikkailukilpailuihin ja suurta fyysistä ponnistelua vaativiin suorituksiin. Milloin hän oli suomalaisjoukkueen kovakuntoisena ja osaavana jäsenenä Pohjois-Afrikassa, milloin taas Etelä-Amerikassa tai Kaukoidän viidakoissa. Joukkueen muina jäseninä oli Haltin joukkueessa Harri Hollo, Pasi Ikonen ja Petri Forsman sekä Nokian joukkueessa mm. nykyinen kansanedustaja Tom Packalen. Välillä hän otti osaa yksin useita päiviä kestäviin soolo-kilpailuihin. Myös maailman korkeat vuoret tulivat hänelle tutuiksi.  

Seikkailukilpailujen lajeina olivat patikoinnin ja pyöräilyn lisäksi lukuisia eksoottisia lajeja kuten kameliratsastusta, koskenlaskua kumiveneellä tai koskiuintia, valtamerellä purjehdusta ja tietysti vuorikiipeilyä. Näihin kaikkiin hän osallistui aina uutta etsien – ja myös etsien yhä kovempia ja kovempia henkisiä ja fyysisiä rasituksia. Kun voittoja tuli, niin ne antoivat hänelle lisää tarinoitavaa.

 

Tavoitteena pohjoisnapa

Seikkailukilpailut eivät kuitenkaan riittäneet Dominick Arduinille. Hän otti tavoitteekseen vaeltaa arktisilla alueilla – mieluiten yksin ja ilman ulkopuolista huoltoa.

Ensimmäinen vaativa vaellus eli 500 km:n hiihto magneettiselle pohjoisnavalle onnistuikin erinomaisesti. Hän oli virallisesti ranskalaisen joukkueen jäsen, mutta erkani joukosta jo alkumatkasta. Erittäin vaikeissa olosuhteissa ahkiotaan vetäen hän saavutti tavoitteensa toukokuussa 2001. Minulla oli mahdollisuus seurata retken etenemistä sateliittipaikantimen ja -puhelimen välityksellä. Tämän retken innoittamana hän kiersi luennoimassa ympäri Suomea ja Eurooppaa vaelluksen henkisistä vaikutuksista. Onnistunut vaellus magneettiselle pohjoisnavalle sai hänet asettamaan seuraavaksi tavoitteeksi maantieteelliselle pohjoisnavalle vaeltamisen - yksin ja ilman ulkopuolista huoltoa. Ennen retkelle lähtöä keväällä 2003 hän kuitenkin päätti, että ulkopuolinen huolto on välttämätön retken aikana, koska hän vaeltaa yksin.

 

Amputointi ja lopulta katoaminen

Huhtikuussa 2003 alkanut pohjoisnavan vaellus keskeytyi jo noin viikon kuluttua sen alkamisesta. Se päättyi jalkojen kastumiseen, pahoihin paleltumavammoihin ja lopulta varpaiden amputoimiseen sveitsiläisessä sairaalassa.

Tämä epäonnistuminen ei estänyt häntä yrittämästä uudelleen. Erittäin kovan harjoittelun ja vaikeiden talousongelmien jälkeen hän starttasi Cape Arcticheskiystä eli Pohjois-Venäjältä 5.3.2004. Olosuhteet olivat ankarat ja erityisesti ongelmia toivat lukuisat railot hiihtoreitillä. Dominick katosi jo toisena vaelluspäivänään, eikä hänestä löydetty jälkeäkään ensimmäisen yöpymispaikan jälkeen, vaikka etsintöjä tehtiin kahden viikon ajan. Ranskalainen matkanjärjestäjä ehdotti helikopterikyytiä maaliskuun alussa matkaan lähteville ryhmille ja soolo-vaeltajille, Tuolloin olisi ylitetty noin 50 km:n osuus, jossa oli heikot jäät. Kaksi soolo-vaeltajaa kieltäytyivät kyydistä, ja se koitui heille molemmille turmioksi.

Katoamisen jälkeen liikkeellä oli mitä hämmästyttävimpiä huhuja. Hänen jopa väitettiin lähteneen hiihtäen kotiin Kiilopäälle läpi Siperian tai jääneen asumaan Siperiaan. Vastuullisen matkanjärjestäjän Bernard Buiguesin mukaan Dominick oli lähtenyt ylittämään laajaa jääaluetta toisena vaelluspäivänä. Tuo jää oli kyllä lähtöhetkellä riittävän paksua, mutta kun sitten puhkesi kova myrsky, jää rikkoutui ja Dominick joutui veden varaan. Ahkion kanssa liikkuvalle siitä oli mahdotonta pelastautua. Bernard kumosi kaikki huhut ja kuvasi yksityiskohtaisesti valmistelut, varusteet ja häviämisen Helsingissä pidetyssä tiedotustilaisuudessa.

 

Muisto elää

Dominickin erittäin tunteikasta muistotilaisuutta vietettiin ensin sukulaisten kanssa Tievakappelissa huhtikuussa, ja sitten hänen ystäviensä kanssa Kiilopään Kylmäkylpylän veden äärellä 2.5.2004. Hänet julistettiin kuolleeksi jo vuonna 2005.

Omaiset saivat perintönä mm. suuren määrän Dominickin omistamia retkeilyvälineitä ja hänen kauniin kotitalonsa Ivalossa. He myivät talon irtaimistoineen ja kaikki retkeilyvälineet ja pystyivät tämän jälkeen maksamaan takaisin mm. kaikki Dominickin vaelluksiaan varten ottamansa lainat ja hankinnat, eikä karhuajia ole viime vuosina ollut. Myös monet inarilaiset saivat matkarahansa takaisin; he olivat jo varanneet matkalippunsa lentokoneeseen, jonka piti lähteä noutamaan Dominick pohjoisnavalta 2.5.2004.

Kuva: Ranskalainen matkanjärjestäjä Bernard

 




Tuomo Jantunen

”Tunturissa on minun paikkani!”

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:

Yksin vai ryhmässä?

Kiitos oheisesta kommentistasi!
Se on juuri noin, mutta moni lähtee kuitenkin edelleen yksin seikkailemaan. Ja niitä seikkailuja tullaan sitten kuuntelemaan. Näin oli myös Domin kohdalla. Kun hän pääsi Magneettiselle pohjoisnavalle vuonna 2002, niin kaikki hänen järjestämät yleisötilaisuudet olivat täynnä sen jälkeen. Ja olihan se mielenkiintoista kuunneltavaa, kun hän kertoi fyysisistä ja henkisistä vaikeuksista ja niiden voittamisesta.
Kyllä hänelle yritettiin "puhua järkeä", mutta mikään ei auttanut, ja noinhan siinä kävi... Voin vakuuttaa, että Suomen Latu ei tukenut hänen seikkailujaan - ei taloudellisesti eikä innostanut vaelluksille...TJ.

- 17.01.2018

Yksin Pohjoisnavalle

Tämmönen "näyttäminen", että pystyy suorittamaan jotain, jota kukaan muu ei ole tehnyt, sotii kaikkia retkeilyyn ja luonnossa vaeltamisen sääntöjä, turvatekijöitä vastaan.Kummallista, että ihmisellä on tarvetta päästä otsikoihin hinnalla millä hyvänsä-tätä esiintyy nykyisinkin eri extreem lajeissa ja suorituksissa.Tyhmyydestä sakotetaan, sanoo vanha suomalainen sananlasku tai, kun on tyhmä pää, kärsii koko vartalo

- 17.01.2018

Pieni korjaus

Dominick Arduin oli käynyt pari kertaa Suomessa ennen Kiilopäälle kotiutumista.
Kun hän saapui Kiilopäälle, hän oli 28-vuotias eikä 26. TJ.

- 17.01.2018

Arkisto

  • heinäkuu >

  • Motoristit ja Caravaanarit Kiilopäällä
  • Kiilopää ilman itikoita?
  • kesäkuu >

  • Juhlaleiripäivät Kiilopäällä
  • Juhannusyö on täynnä taikaa
  • Vanha vaellusreitti
  • Kokoontumiskivi
  • toukokuu >

  • Ronskit jäljet kansallispuistoon
  • Kiilopään opaskoulutuksesta
  • Tunturivaellukset olleet tiivistä kouluttamista
  • Suomen ensimmäiset matkailu- ja retkeilyoppaat valmistuivat Kiilopäällä
  • Kiilopään verkostoituminen eduskunnan kanssa
  • huhtikuu >

  • Hiihtokokouksia ja esityksiä kansallispuistolle
  • Mitä mukaan Lapin hiihtovaellukselle?
  • Lomaviikko vai ahkio- tai rinkkaretki
  • Saariselän vapaaehtoinen pelastuspalvelu syntyi Kiilopäällä
  • maaliskuu >

  • Tunturivaeltajan viisi käskyä
  • Kiilopään uskollisia ystäviä – Kaikkialla maailmassa
  • Hiihdetään Kiilopäälle
  • Kiilopään ultramaraton vaatii kuntoa ja taitoa
  • helmikuu >

  • Lumenveisto tuli Lappiin SM-kilpailujen myötä
  • Arktisen rakentamisen maailmanennätys
  • Saariselän Sanomista oli apua tunturissa
  • Saariselän sää yllättää hiihtäjät
  • tammikuu >

  • Tehdään mitä vaan, mutta Kiilopäätä ei suljeta
  • Paljon kysymyksiä ja väitteitä Dominickista
  • Kilpailu- ja seikkailuhenki sai yliotteen Dominickistä, osa 3/4
  • Dominick Saariselän ja Suomen Lapin markkinoijana, osa 2/4
  • Dominick lisäsi vauhtia Saariselällä, osa 1/4
  • joulukuu >

  • Kiilopää eli ”Paljaslaki” on vaihtanut usein nimeään
  • Miksi Kiilopään joulupukilla on naamari?
  • Tunturikuolemat ovat järkyttäneet
  • Savusauna on pyhä paikka
  • marraskuu >

  • Suomen Ladun vuosikokous Kiilopäällä
  • Lappi ja Kiilopää on oiva juhlapaikka
  • Tunturipalvelut kehittyneet Lapissa
  • Opastusta kansallispuistoon: Saariselältä, Tankavaarasta vaiko Kiilopäältä?
  • Miksi Ranskan ampumahiihto on huipulla?
  • lokakuu >

  • Ensilumen hiihdot – näin minä olen kokenut
  • Saariselän latujen valaisu
  • Ensilumien hiihtokeskus syntyi
  • Tunturiluudalla oli töitä
  • syyskuu >

  • Erävaelluskisat Kiilopään ja Saariselän markkinoimiseksi
  • Maurin päivänä Kiilopäällä
  • Saariselän tuhoisin tulipalo
  • Mikä ihmeen lahjoittajataulu?
  • elokuu >

  • Lappi on yhdistänyt monta pariskuntaa
  • Saariselän paras kämppä
  • Sompio – Saariselän suurin nuorisotapahtuma
  • Tansanialaiset töissä UK-kansallispuistossa
  • Hulluista ideoista hyviäkin tuotteita
  • heinäkuu >

  • Tunturimajat-lomaosakkeet oli uusi ladunavaus
  • Suositut esiintyvät taiteilijat Kiilopäällä
  • Useita sävellyksiä syntynyt Kiilopäällä
  • Kiilopää innostaa luovuuteen
  • kesäkuu >

  • Taiteilija-talonmies Olavi Kero luonnontulkitsijana
  • Tasa-arvoista opastusta Kiilopäällä
  • Aapo oli ”hitaasti lämpenevää sorttia”
  • Karhu-Aulis Kiilopäällä
  • toukokuu >

  • Ladun avaaminen Kiilopäällä alkoi 1963
  • Moni johtaja koki Kiilopään kovaksi haasteeksi
  • Haasteellinen tehtävä: Kiilopään johtaja
  • Aslakin jutut värittäneet Kiilopäätä sen alkumetreistä alkaen
  • Latuyhdistykset laajentamassa Lapin talvisesonkia
  • huhtikuu >

  • Luppo-Matti (1936-2003)
  • Suomun Ruoktu toimi jo Lönnrotin aikana majapaikkana
  • UKK aloitti presidenttien hiihdot Kiilopäällä
  • maaliskuu >

  • Imatran Lapinkävijät Saariselän pioneereina