Susivihkiäiset Kiilopäällä

Tuomo Jantunen ke 19. syyskuuta 2018 09.00.00

Tunturisuden tunnistaa susimerkistä, joka on ommeltu anorakkiin sydämen kohdalle. Merkin ympärillä voi olla punainen punos, jolloin merkin kantaja on johtajasusi tai siinä voi olla ikäsutta osoittava harmaa punos. Kunniasuden merkissä on kultainen reunus. Merkki ilman erityistä punosta kuuluu tunturisudelle. Tämä järjestelmä syntyi heti Tunturilatu ry:n perustamisen eli vuoden 1946 jälkeen. Jo seuraavana vuonna vihittiin ensimmäiset 11 tunturisutta. Tähän mennessä tunturisuden valan on antanut peräti 1650 henkilöä. Johtajasuden arvo on myönnetty  187 vaeltajalle. Ikäsusia on ollut retkeilemässä 112 henkilöä, ja kunniasusia yhteensä yhdeksän.  Heistä ensimmäinen oli Bjarne Lampen. Ensimmäinen ikäsusi oli Kiilopään perustaja ja Suomen Ladun toiminnanjohtaja T.I. Sorjonen. Vuonna 1996 otettiin käyttöön uusi susiarvo – outasusi ja samalla hyväksyttiin myös 12-18-vuotiaat mukaan. Outasusia on nyt 62 henkilöä.

Susimerkin sanottiin kuvaavan aktiivista tunturiharrastusta ja aitoa tunturihenkeä. Suoritukselliset vaatimukset olivat silloin 70 vuotta sitten pienemmät kuin nykyisin, mutta pohjimmiltaan susiaate on edelleenkin sama: vaellus Lapin tuntureilla on sudelle lääke elämän stressiin. Hän vaeltaa erämaassa kaikkina vuodenaikoina. Hän on taitava kartan ja kompassin käyttäjä sekä hyvä tulen käsittelijä ja tulilla istuja. Susimerkkiä ei voi ostaa kaupasta kuka tahansa ja kiinnittää sitä rintaansa. Se anotaan erillisellä kaavakkeella Tunturiladun susivaliokunnalta, joka vuosittain hyväksyy uudet tunturisudet.

Hyväksytyt pennut pääsevät susivihkiäisiin ja saavat Tunturisuden arvon.

Lapin noidan jupinaa loimottavan nuotion valossa, leukun sivallus, hokkuryyppy ja lopuksi Tunturisuden vala, missä luvataan noudattaa erämaan kirjoittamattomiakin lakeja… siinä on lyhyesti  esitelty seremonia, jolla uudet sudet vihitään Tunturisusien korkeaan rääthyyn. Susivihkiäiset on jokasyksyinen Tunturiladun tärkein vuosijuhla, joka kokoaa susia ympäri maata todistamaan uusien pentujen tuloa joukkoon.

Leikkiähän tämä on koko susihierarkia – aikuisten ihmisten leikkiä. Totta on kuitenkin toinen puoli. Tunturisuden arvo velvoittaa: häneltä odotetaan hyvää käytöstä, auttavaisuutta, kulkijan käskyjen ja erämaan lakien noudattamista. Susimerkkiä pidetään edelleen suuressa arvossa retkeilyväen keskuudessa.

Kiilopäällä on järjestetty Susivihkiäiset vain yhden kerran eli vuonna 1976. Eikä siihen mennessä Lapissa tätä juhlaa oltu järjestetty kuin neljä vuotta aikaisemmin Susikyrössä. Tavallisesti sudet oli vihitty Etelä- tai Keski-Suomessa. Mutta nyt oltiin Kiilopäällä, jonka seitakumpareella kokoontui yli 200 susivieraan joukko. Ja myös vihittäviä oli ennätysmäärä. Juhlamenojen ohjaajaksi/noidaksi oli saatu Veikko Liikavainio Muoniosta.

Latu ja Polku -lehti otsikoi tapahtuman: ”Viisi uutta ikäsutta yhdellä kertaa”. Numerolla 35 ikäsuden arvon sai rovaniemeläinen Heikki Gröhn, jota voitaisiin kutsua Tunturiladun ja myös Suomen Ladun asiamieheksi Lapissa. Erityisesti rakennustoimet kuuluivat Heikin toimenkuvaan. Muut ikäsudet olivat Hannu Hiltunen, Reino Kärkkäinen, Kauno Laine ja Sirkka Laakso, joka oli järjestyksessään kuudes nainen ikäsusien rääthyssä.  Sirkka oli ahkera talkoolainen ja erityisesti lehden toimittaja sekä Lapin tupien ylläpitäjä.

Kiilopäällä vihittiin42 vuotta sitten 14 johtajasutta ja uusia tunturisusia peräti 52 henkilöä. Mielenkiinnolla kävin läpi henkilölistat ja heidän ansionsa. Totesin monen heistä vielä nykyisinkin edustavan Tunturilatua ja myös jotakin Suomen Ladun paikallisyhdistystä. Tietysti moni retkeilijä on siirtynyt ”uusille taivaallisille tuntureille”.  Johtajasusien kirjallisten raportit olisivat edelleen täyttä tavaraa, kuten ”Kantamisen ja vetämisen eri vaihtoehdot” (Osmo Pitkänen), ”Lapin autiotupien hygieniaratkaisut” (Lauri Lehto), ”Karhun elintavat ja käyttäytyminen Lapin tuntureilla” (Urpo Moilanen), ”Eräsuksien ominaisuudet ja kehittäminen” (Unto Pöntinen), ”Poronhoidosta Suomessa” (Toivo Seppälä), ”Tunturimittarin aiheuttama koivikon tuho” (Tauno Saarinen), ”Nattastunturien vaelluksilla” (Jussi Saarinen)….. jne.

Raimo Niklander tuli valituksi Kiilopään kokouksessa uuden susivaliokunnan puheenjohtajaksi ja jäseniksi mm. Väinö Martikainen, Ulla Saarinen ja Reino Kärkkäinen.

Milloin mahtavat olla seuraavat Susivihkiäiset Kiilopäällä?

 




Tuomo Jantunen

Milloin mahtavat olla seuraavat Susivihkiäiset Kiilopäällä?

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:

Arkisto

  • syyskuu >

  • Susivihkiäiset Kiilopäällä
  • Terveydeksi!
  • Luonnollisia ihmeitä Kiilopäällä
  • elokuu >

  • Suomen suosituin tunturikeskus – Kiilopää
  • Lapset ja nuoret Kiilopäätä valloittamassa
  • Ilmaista majoitusta Kiilopäällä!
  • Ehdottomasti Jäämerelle!
  • Suomen ensimmäinen maastopyöräkeskus syntyy
  • heinäkuu >

  • Portti Urho Kekkosen kansallispuistoon
  • Kohuttu tie
  • Motoristit ja Caravaanarit Kiilopäällä
  • Kiilopää ilman itikoita?
  • kesäkuu >

  • Juhlaleiripäivät Kiilopäällä
  • Juhannusyö on täynnä taikaa
  • Vanha vaellusreitti
  • Kokoontumiskivi
  • toukokuu >

  • Ronskit jäljet kansallispuistoon
  • Kiilopään opaskoulutuksesta
  • Tunturivaellukset olleet tiivistä kouluttamista
  • Suomen ensimmäiset matkailu- ja retkeilyoppaat valmistuivat Kiilopäällä
  • Kiilopään verkostoituminen eduskunnan kanssa
  • huhtikuu >

  • Hiihtokokouksia ja esityksiä kansallispuistolle
  • Mitä mukaan Lapin hiihtovaellukselle?
  • Lomaviikko vai ahkio- tai rinkkaretki
  • Saariselän vapaaehtoinen pelastuspalvelu syntyi Kiilopäällä
  • maaliskuu >

  • Tunturivaeltajan viisi käskyä
  • Kiilopään uskollisia ystäviä – Kaikkialla maailmassa
  • Hiihdetään Kiilopäälle
  • Kiilopään ultramaraton vaatii kuntoa ja taitoa
  • helmikuu >

  • Lumenveisto tuli Lappiin SM-kilpailujen myötä
  • Arktisen rakentamisen maailmanennätys
  • Saariselän Sanomista oli apua tunturissa
  • Saariselän sää yllättää hiihtäjät
  • tammikuu >

  • Tehdään mitä vaan, mutta Kiilopäätä ei suljeta
  • Paljon kysymyksiä ja väitteitä Dominickista
  • Kilpailu- ja seikkailuhenki sai yliotteen Dominickistä, osa 3/4
  • Dominick Saariselän ja Suomen Lapin markkinoijana, osa 2/4
  • Dominick lisäsi vauhtia Saariselällä, osa 1/4
  • joulukuu >

  • Kiilopää eli ”Paljaslaki” on vaihtanut usein nimeään
  • Miksi Kiilopään joulupukilla on naamari?
  • Tunturikuolemat ovat järkyttäneet
  • Savusauna on pyhä paikka
  • marraskuu >

  • Suomen Ladun vuosikokous Kiilopäällä
  • Lappi ja Kiilopää on oiva juhlapaikka
  • Tunturipalvelut kehittyneet Lapissa
  • Opastusta kansallispuistoon: Saariselältä, Tankavaarasta vaiko Kiilopäältä?
  • Miksi Ranskan ampumahiihto on huipulla?
  • lokakuu >

  • Ensilumen hiihdot – näin minä olen kokenut
  • Saariselän latujen valaisu
  • Ensilumien hiihtokeskus syntyi
  • Tunturiluudalla oli töitä
  • syyskuu >

  • Erävaelluskisat Kiilopään ja Saariselän markkinoimiseksi
  • Maurin päivänä Kiilopäällä
  • Saariselän tuhoisin tulipalo
  • Mikä ihmeen lahjoittajataulu?
  • elokuu >

  • Lappi on yhdistänyt monta pariskuntaa
  • Saariselän paras kämppä
  • Sompio – Saariselän suurin nuorisotapahtuma
  • Tansanialaiset töissä UK-kansallispuistossa
  • Hulluista ideoista hyviäkin tuotteita
  • heinäkuu >

  • Tunturimajat-lomaosakkeet oli uusi ladunavaus
  • Suositut esiintyvät taiteilijat Kiilopäällä
  • Useita sävellyksiä syntynyt Kiilopäällä
  • Kiilopää innostaa luovuuteen
  • kesäkuu >

  • Taiteilija-talonmies Olavi Kero luonnontulkitsijana
  • Tasa-arvoista opastusta Kiilopäällä
  • Aapo oli ”hitaasti lämpenevää sorttia”
  • Karhu-Aulis Kiilopäällä
  • toukokuu >

  • Ladun avaaminen Kiilopäällä alkoi 1963
  • Moni johtaja koki Kiilopään kovaksi haasteeksi
  • Haasteellinen tehtävä: Kiilopään johtaja
  • Aslakin jutut värittäneet Kiilopäätä sen alkumetreistä alkaen
  • Latuyhdistykset laajentamassa Lapin talvisesonkia
  • huhtikuu >

  • Luppo-Matti (1936-2003)
  • Suomun Ruoktu toimi jo Lönnrotin aikana majapaikkana
  • UKK aloitti presidenttien hiihdot Kiilopäällä
  • maaliskuu >

  • Imatran Lapinkävijät Saariselän pioneereina