Reitti ja kontrollipisteet

Reittiä ei ole merkitty maastoon. Osallistujat vastaavat itse suunnistamisesta reitillä. Osallistujien on ilmoittauduttava kaikilla tapahtuman kontrollipisteillä.

Kontrollipisteet ovat

  1. Suomunruoktu
  2. Luirojärvi
  3. Lankojärvi

Luirojärven kierros

Tunturihaaste vie Luirojärven kierrokselle. Sen pituus on reittiversiosta riippuen 75–80 kilometriä ilman käyntiä Sokostilla. Reitti jakautuu seitsemäksi päiväksi esimerkiksi seuraavasti:

1. päivä Kiilopää – Suomunruoktu 14 km
2. päivä Suomunruoktu – Tuiskukuru 13 km
3. päivä Tuiskukuru – Luirojärvi 8 km
4. päivä lepo, lähiretki tai Sokostin huiputus
5. päivä Luirojärvi – Lankojärvi 20–25 km riippuen reitistä
6. päivä Lankojärvi – Rautulampi 8 km
7. päivä Rautulampi – Kiilopää 12 km

Urho Kekkosen kansallispuiston suurin järvi on Luiro, ja sen rannasta kohoaa koko Itä-Lapin korkein tunturi Sokosti. Luirojärven kierroksella tutustut molempiin. Järven rannalla on ollut autiotupa ainakin 1700-luvulta alkaen. Tänä päivänä tupia on useampikin, ja lisäksi kulkijaa ilahduttaa avoin sauna.

Tuiskukurun vanhassa kyltissä on pari kilometriä ilmaa, mutta Suomunruoktulta tulevaa se ei hämää. Kuva Tomi Savolainen

Kiilopää–Suomunruoktu–Tuiskukuru–Luiro

Kiilopäältä Suomunruoktun ja Tuiskukurun tupien kautta Luirojärvelle johtaa vankka, joskin merkitsemätön polku. Risteyksissä on luettava karttaa, mutta suunnistus Saariselän sydänosiin sujuu varsin selkeästi.

Kiilopäältä seuraat Rautulammen reitin ristiviittoja 5,5 kilometriä Niilanpään päivätuvan ohi, kunnes Rautulammen reitti kääntyy jyrkästi vasemmalle. Suomunruoktulle jatkuu leveä, mutta merkitsemätön ura suoraan. Polku nousee Teräväkivenpään ja nimettömän tunturinhuipun satulaan. Eteen avautuu hieno maisema Nattasille.

Tunturista laskeudut pian outamaahan, ensin tunturikoivikkoon ja vähitellen tihentyvään mäntymetsään, Suomujoen latvalaaksoon. Laakson pohjalla tulet T-risteykseen. Vasemmalla, noin 150 metrin päässä, on Suomunlatvan kiintolaavu. Suomunruoktun autiotupa-varaustupa puolestaan on oikealla, 4,5 kilometrin päässä. Juuri ennen tupaa kahlaat Suomujoen yli. Täällä latvalla joen ylitys ei ole ongelma, vaan vesi on matalaa. Hirsinen autiotupa-varaustuparakennus seisoo vankassa männikössä Suomujoen itärannalla.

Alle puoli kilometriä Suomunruoktu tuvan eteläpuolella, joen länsirannalla seisoo alkuperäinen Suomun Ruoktu. Museoituun kämppään kannattaa poiketa vaikka se vaatii pienen kahlauksen.

Suomunruoktun museotupa kahlaussuunnasta. Kuva Tomi Savolainen

Polku Tuiskukuruun jatkaa Suomujoen itäpuolella kohti Aitaojan tulipaikkaa, jossa on silta Suomujoen yli. Aitaojalla valitset kahdesta vaihtoehdosta.

Jos mielit pienemmälle polulle, käänny vasemmalle ja kulje Suomujokea seurailevaa mutkittelevaa polkua Salonlammen tulipaikalle. Nuotiokehän jälkeen polku kääntyy seuraamaan Vintiläojaa ylävirtaan ja oiustaa Pikkutunturien rykelmän kaakkoisimman laen eteläpuolitse Tuiskukurun autio- ja varaustuvalle. Toinen vaihtoehto vie leveää uraa Vintilätuntureiden kautta. Se tarjoaa enemmän avoimia maisemia ja voit kulkea enimmäkseen rinnan retkikaverin kanssa.

Muutama kilometri ennen Tuiskukurun kämppää reitit yhtyvät ja jatkuvat leveänä lähes leiripaikalle. Tunturihaasteessa tässä kuljetaan alaspäin. Kuva Tomi Savolainen

Pienenä iltalenkkinä voit tutustua Immon kammin edelleen selvästi erottuvaan luurankoon. Turvekammi rakennettiin vuonna 1957 Saariselän retkeilyn ottaessa ensi askeleitaan.

Tuiskukurusta polku Luirojärvelle lähtee ylämäkeen itään. Ylämäen aikana siirryt kuusi-mänty-sekametsästä männikköön ja sitten hetkeksi tunturikoivikkoon. Polun varresta vilahtelee viekoittelevia näkymiä Sokostin tunturimassiiville, mutta ei vielä esteettömästi. Sitten palaat männikköön. Tälle osuudelle on syntynyt useita rinnakkaisia polunhaaroja, jotka kuitenkin johtavat lopulta samaan suuntaan.

Ampuoja virtaa monena haarana kosteassa painanteessa. Polku hieman hajoilee jokaisen etsiessä omaa parasta reittiään. Perussuunta säilyy samana, ja kuivalla maalla polku on jälleen selkeä. Ylityksen jälkeen polku kiertää Luusuanvaaran pohjoispuolelta.

Luirojärven luusuassa eli Luirojoen lähtöpaikassa vuonna 2018 rakennettu silta häipyi kevään 2020 tulvien mukana. Kahluupaikasta pienen matkaa ylävirtaan näkyy vuonna 1939 rakennetun Luiron tammen eli uittopadon jäänteet. Aiottu savotta peruuntui talvisodan sytyttyä.

Luiro ja Sokosti

Luirojärven itärannalla on useita rakennuksia. Ensimmäisenä vastaan tulee Kuuselan vuokratupa, sitten kaikille avoin sauna, suuri autio- ja varaustupa Luirojärven Hilton ja viimeisenä retkeilijöiden rakennuksena autiotupa nimeltä Rajan kämppä. Parisataa metriä pohjoisempana on vielä Metsähallituksen lukittu huoltotupa. Tarjonnasta huolimatta tuvat voivat olla sesonkiaikana täynnä.

Tunturihaasteen osallistujat yöpyvät niin Luirolla kuin muutoinkin mukana kulkevassa majoitteessa. Pihapiirin männiköstä löytyy onneksi hyviä teltansijoja hienoilla masiemilla.

Luirojärven peili. Kuva Tomi Savolainen

Saunamaksu sisältyy Tunturihaasteen osallistumismaksuun. Normaalisti vaeltajien tulee maksaa saunamaksu Metsähallitukselle esimerkiksi palvelupiste Kiehisessä. Huom! Vuonna 2021 saunan käyttö riippuu mahdollisista koronarajoituksista.

Kolmen päivän patikoinnin jälkeen keho voi kaivata lepoa, ja mikä sopisi paremmin lepopäivän viettoon kuin Koilliskairan helmi, Luirojärvi? Jo järven rannoilla käyskentely Ampu- ja Lupukkapäitä peilaillen ja kuusikkoisia niemenkärkiä ihaillen saattaa olla riittävä aktiviteetti.

Huoltotuvan koillispuolella pienessä lahdelmassa on sievä hiekkaranta. Yllättävän kaukana rannasta, Risuvaaran rinteessä on kaksikin muistomerkkiä Luirojärven kalaisuudesta: verkkotalaan eli pyydyssuojan raunio ja vaikuttavampana vielä pystyssä sinnittelevä tuohikattoinen verkkosuoja. Polun varresta Sokostinojan etelärannalta saatat löytää pilkkapetäjän, jossa on kulkijoiden kaiverruksia ainakin 1800-luvulta asti.

Kevyeksi palautteluksi sopii myös päiväretki Raappanan kammille. Sodankylän nimismies Aaro Raappana rakensi puolittain maan sisään korsumaisen kammin vuonna 1949. Kammi on niin homeinen, että majapaikaksi se ei enää sovi, mutta nähtävyytenä ja historiallisena kohteena se on oivallinen.

Samalla retkellä kannattaa poiketa polulta Raappananlammen länsirannalle. Jos sattuu tuuleton päivä, Riitelmäpäät, Sokosti ja Hietapäät kaksinkertaistuvat lammen tyynestä pinnasta huikeasti. Matkaa Luirojärven autiotuvalta kammille on kaksi kilometriä.

Jos energiaa on ja sää suosii, päiväretki Sokostin huipulle tai ainakin puurajan yläpuolelle on vastustamaton idea.

Alkumatkan saa taivaltaa polkua pitkin ja Sokostinojan yli on silta. Ylämäki käy jyrkemmäksi ja Jaurutuskurussa männikkö harvemmaksi. Reilun neljän kilometrin patikoinnin jälkeen polku nousee kivikkoiseen avotunturiin. Polun risteystä Jaurutuskurusta tunturiin ei oikein erota, mutta ylös kannattaa silti nousta ennen pahempia louhikoita. Ylempänä tunturin rinteessä karttaan merkitty polku erottuu ja siitä on apua.

Nousu on jyrkkä ja pitkä, mutta näköala alueen korkeimmalta tunturilta palkitsee vaivat. Heti korkeimman kohdan takana itäpuolella on kivistä rakennettu hevosenkengän muotoinen tuulisuoja, jossa voi istahtaa eväitä nauttien. Parisataa metriä idempänä huipulla on Telian kännykkämasto ja siihen liittyvä huoltorakennus.

Jos tunturiin kiipeäminen ei houkuta, Jaurutuskuru itsessään on käymisen arvoinen paikka. Kurun pohjalla virtaavan puron latvahaarassa olet vielä puurajan alapuolella. Molemmissa haaroissa pomppii valkoisia pieniä vesiputouksia.

Jaurutuskurun etelähaara palkitsee tunturipurolla ja sitä seurailevalla polulla, jolla hypitään toistuvasti puron penkalta toiselle. Taustalla näkyy Sokostin kivinen harjanne. Kuva Tomi Savolainen

Luiro–Lankojärvi–Kiilopää

Luirojärveltä matka jatkuu kantamusten kera Lankojärvelle. Ylität Luirojoen samasta kahlaamosta kuin järvelle saapuessa. Reitti vie heti oikealle eli järven rantapolkua pohjoiseen.

Merkitsemätön, mutta paljon kävelty polku nousee Vasanlyömäpäiden ja Lupukkapään väliseen satulamutkaan. Polku seuraa Luirojärveen laskevaa pikku puroa. Satulassa konkretisoituu sana vedenjakaja. Melkeinpä samoilta jalansijoiltasi näet edessäsi vettä, joka virtaa Palovanganjokeen, edelleen Suomu- ja Luttojokeen ja Tuulomajokena Jäämereen, sekä takanasi vettä, joka laskee Luiroon ja edelleen Kemijokena Itämereen.

Vedenjakajan jälkeen loppupäivän saat kävellä pääosin myötämaata. Palovanganjoen tulipaikka noin päivätaipaleen puolivälissä on hyvä lounaspaikka.

Puolisen kilometriä ennen Palovanganjoen yhtymistä Suomujokeen polun varressa on kämpän jäänteet. Padagova oli alun perin tieteelliseen tutkimukseen liittyvä kämppä, mutta se toimi autiotupana Saariselän retkeilyn alkuvuosikymmeninä. Paikalla oli pitkään huollettu tulipaikka, mutta sitä ei enää ole.

Jos vedenkorkeus on normaali, kahlataan Palovanganjoen yli reilut parisataa metriä jokisuusta ylävirtaan. Palovanganjoki syöksyy valkoisena kuohuvana koskena Suomujokeen. Kosken yli oli silta, mutta se purettiin huonokuntoisena keväällä 2019. Reittiversiossa matka jatkuu Suomujoen itärannan polkua Lankojärvelle. Juuri ennen Lankojärveä on kahlauspaikka Suomujoen yli. Kahluupaikalla joen pohja koostuu pyöreähköistä kivistä kooltaan nyrkistä alle päänkokoiseen. Normaalilla vedenkorkeudella virta ei ole liian voimakas eikä liian syvä, mutta kahluusauva on ehdottomasti tarpeen ja vaellusjalkineet on vaihdettava kahluukenkiin.

Jos vesi on korkealla, käännytään Padagovalta Palovanganojan ja Suomujoen yhtymäkohdasta vasemmalle. Reilun kahden kilometrin päässä vuolaalla Kotakönkäällä on silta Suomujoen yli. Reittiversiossa kuljetaan joen länsirannalla polkua Lankojärvelle. Kierroksesta kertyy viitisen kilometriä lisämatkaa, jolloin päivätaival Luirojärveltä Lankojärvelle kasvaa noin 25 kilometriin. Tarvittaessa voit yöpyä Kotakönkään laavun luona, joskaan siellä ei ole tapahtuman puolesta miehitystä.

Lankojärven lounaaseen pistävän osan pohjoisrannalla seisoo autiotupa-varaustupa. Jos on voimia ja aikaa, kannattaa käydä tutustumassa tupaa vastapäätä olevassa niemessä Meänteisen entiseen asuinkenttään. Niliaitta, puolukkaa ja jäkälää kasvava ruuhi, asuinkömmänän raunio ja lukuisat uuttupöntöt kertovat erikoisesta elämästä. Niemen erottaa mantereesta vetinen suonotko.

Lankojärveltä johtaa selkeä polku Rautuojan vartta ylös Rautulammen tulipaikalle. Rautuoja on tunturipuro, joka kohisee koskena. Koko UK-puisto on upeaa aarnimetsää, jossa hienoja vanhoja puuyksilöitä on joka puolelle. Yksi erityisen paksu ja komea mäntyvanhus on polun varressa vajaat pari kilometriä ennen Rautulampea. Halkaisijaltaan reilusti yli metrinen aihki on vaikuttava näky.

Rautulammelta Tunturihaaste kulkee ristiviittapolkua eli talven erämaaladun linjaa Niilanpään päivätuvalle ja edelleen Kiilopäälle.

Puuton huipennus ehkäpä keskiyön auringon sävyissä? Rautulammelta alkaa Tunturihaasteen pisin yhtenäinen osuus avotunturissa. Kuva Tomi Savolainen

On aika huuhtoa matkan rasitukset jaloista Kiilopään saunalla ja Kiilopurossa!

Reittikuvaus Jouni Laaksonen, mukaeltu opaskirjasta Kiilopää – Vaelluksia ja päiväretkiä Koilliskairassa