Talviretkeilijän Kiilopää

Muuten koko lumipeitteisen ajan joka arkipäivä Kiilopään oppaat järjestävät kaikille ilmaisia retkiä samalla periaatteella kuin kesällä ja syksylläkin. Näillä retkillä pääsee turvallisesti tutustumaan latujen ulkopuoliseen valkoiseen maailmaan. Sään salliessa hiihdetään tunturissa kantavalla hangella, esimerkiksi kurujen kierros lähialueen näyttävillä kalliomuodostumilla, tai pitempi lenkki huikeisiin maisemiin Teräväkivenpäälle tai Kuutamokuruun.

Pilvisempänä päivänä suunnataan outamaahan, esimerkiksi Latvakurun suuntaan. Opas kertoo tarinoita alueen historiasta ja antaa mielenkiintoista tietoa luonnosta.

Joka viikko ohjelmassa on myös lumikenkäilyä, esimerkiksi retki Kiilopään huipulle vilkkaasti kuljetun merkityn reitin ulkopuolella, tai käynti Latvakurussa tai Kirkkokurussa. Ohjelmassa voi olla myös läskipyöräilyä tai hiihtokoulua.

Suuntaaminen reittien ulkopuolelle

Ahopäiden ja Kiilopään muodostama hevosenkengän muotoinen loivapiirteinen puuton tunturiselänne on aivan loistava paikka jokamiehen ja -naisen tunturihiihtoon! Etenkin Ahopäiden laet ovat loivapiirteisiä, eli niille nouseminen on suhteellisen helppoa, ja alas laskemiseen ei tarvita erityisiä telemark- tai laskettelutaitoja. Valitsee vain hangen kovuuteen ja luistavuuteen nähden sopivan loivan laskusuunnan ja nauttii.

Kiilopään rinteillä on hyvällä säällä paljon tunturista nauttijoita, mutta Ahopäillä saa hiihdellä omassa rauhassaan. Latujen ja lumikenkäreittienkin varsilla voi nähdä lumijälkiä, etenkin metsäjäniksen ja ketun jälkiä. Reittien ulkopuolella näkee todennäköisesti myös muita, esimerkiksi kiirunan jälkiä.

Suunnistus tällä alueella on hyvällä näkyvyydellä poikkeuksellisen helppoa. Koko ajan maamerkkeinä ovat näkyvissä toisaalta Kiilopää ja toisaalta paliskuntien välinen raja-aita. Lisäksi pohjoisessa näkyy Kaunispää mastoineen. Jos päivän seikkailujen aikana oma sijainti on jäänyt hieman epäselväksi, ei päivän lopuksi tarvitse muuta kuin laskea alas poroaidalle ja seurata sitä portille, jolta johtaakin merkitty reitti Kiilopään pihaan.

Jos hiihtäminen ei innosta, samoja tunturiselänteitä voi hyvin koluta myös lumikengillä. Niillä ei voi liukua ilmaiseksi alamäkiä, mutta toisaalta ylämäkien nousu on täydellisen pidon ansiosta helppoa.

Aurinkoisella säällä kannattaa ilman muuta suunnata tunturiin. Tunturien huippujen ja rinteiden lisäksi Poliisi-, Kettu- ja Eetun kuru ovat vaikuttavan komeita lumisessa asussaan. Jos mielii kauemmas, Kuutamokuru ja Teräväkivenpää ovat mainioita päiväretken kohteita.

Sen sijaan jos pilvet makaavat maassa tai on lumipyryn uhka, tunturiin reittien ulkopuolelle ei pidä lähteä. Jos näkyvyyttä ei ole, edellä mainitut maamerkit menettävät merkityksensä ja suunnistus voi olla hankalaa. Suurempi ongelma on kuitenkin se, että vaikka Ahopäät ovat pääasiassa mukavan loivapiirteisiä, ne sisältävä kuitenkin myös hyvin jyrkkäreunaisia kuruja. Jos näkyvyys lasketaan muutamissa metreissä, voi vahingossa laskea vaarallisesti jyrkänteeltä alas.

Jo paksu pilviverho tekee tunturihiihdosta haastavampaa. Vaikka näkyvyys olisi sinänsä aivan kelvollinen, varjottomuus tekee rinteen kaltevuuden arvioinnista hankalaa.

Pilvihuppupäivänä on parasta suunnata outamaahan: metsäseutujen laduille, lumikenkä- tai talvipyöräilyreiteille. Jos haluaa suunnata reittien ulkopuolelle, mainio kohde on esimerkiksi Kiiloselän–Sivakkalaavunvaaran ikimetsä, jota ladut rajaavat joka puolelta eli kauas ei pääse eksymään.