Viikko Lapin polkujen lumoissa – Kiilopään polkujuoksuviikko
Polkujuoksuviikon vakiokävijän, Aura Pasilan, kokemuksia ja ajatuksia polkujuoksuviikosta.
Polkujuoksuviikko – kesän kohokohta
On heinäkuu 2024 ja tuttu maisema häämöttää tien päässä: Kiilopää ja Urho Kekkosen kansallispuisto. Auto parkkiin, tavarat hotelliin ja kiireesti polkujuoksuviikon infoon: alkamassa on yksi kesän kohokohdista.
Viime kesänä osallistuin polkujuoksuviikolle jo neljättä kertaa. Miksi? Harva paikka sykähdyttää niin kuin Lapin luonto. Lisäksi polkujuoksun harrastajalle viikko tarjoaa harvinaisen mahdollisuuden irrottautua arjesta ja keskittyä omaan harrastukseen täysillä.
Juoksua tunturimaisemissa
Viikon tukikohtana toimii Suomen Ladun Kiilopää. Sen välittömässä läheisyydessä aukeavan kansallispuiston luonto on sydänkesällä kaunista ja vaihtelevaa. Tuntureilla myös säät vaihtuvat nopeasti ja saattavat yllättää: viime kesänä oli harvinaisen lämmintä, jopa helteistä.
Polkujuoksuviikon ohjaajat ovat suunnitelleet kiinnostavia reittejä kansallispuistoon ja johdattavat paikkoihin, joihin tuskin itse helpolla löytäisi. Ohjaajilla on paljon tietoa alueen historiasta, luonnosta sekä vankka kokemus polkujuoksusta.
Vuosien varrella erityisen mieleenpainuvia kokemuksia on ollut juokseminen avotunturissa. Sellaista maisemaa ei löydy kuin Lapista. Mieleen ovat jääneet erityisen hyvin myös retket Kultalaan Ivalojoen rannalle, mistä on aikanaan etsitty kultaa.
Kaikille sopiva tahti
Polkujuoksu on viikolla pääasia, mutta mukaan voi tulla hyvin matalalla kynnyksellä. Lenkeillä jakaudutaan kolmeen eri ryhmään, joiden vauhti ja päivämatkat vaihtelevat. Ryhmän voi valita päivän fiiliksen mukaan, kävellä ja huilatakin saa. Lenkeillä ketään ei jätetä porukasta.
Viikko tarjoaa halukkaille myös haastetta. Ideana on edetä rauhalliseen tahtiin, mutta kilometrejä voi karttua niin paljon, että itsekin yllättyy. Viime kesänä juoksukilometrejä kertyi minulle reilusti yli sata – ainakin kolme kertaa enemmän kuin tavallisena treeniviikkona. Myös nousumetrejä ja monipuolista juoksualustaa riitti.
Jalkojen toivuttua sain polkujuoksuviikon jälkeenkin pidettyä viikkokilometrit hyvällä tasolla. Kilometrikeräilyn tuloksista pääsin nauttimaan myöhemmin muun muassa lokakuisella Vaarojen Maratonilla, jossa aika parani huomattavasti edellisestä yrityksestä ja ennen kaikkea reissu sujui hyvissä voimissa.
Muutakin kuin juoksua
Juoksun välipäivinä tarjolla on ollut muun muassa suunnistusta ja maastopyöräilyä. Ohjelmaan on mahtunut myös asiantuntijaluentoja erilaisista juoksuun ja liikkumiseen liittyvistä teemoista. Matkaan on tarttunut uutta tietoa esimerkiksi kokonaiskuormituksen hallitsemisesta.
Jos käytössä on auto, välipäivinä pääsee myös tutkimaan Saariselkää ja Ivaloa. Tilaisuuden tullen kannattaa vierailla myös Saamelaismuseo Siidassa.
Lepoa ja ruokaa
Lenkeiltä palataan Kiilopäälle viimeistään illallispöytään. Buffet-ruoka on ollut aina erittäin hyvää, viime kesänä jopa entistäkin parempaa. Lisäeväitä pääsee hakemaan esimerkiksi Saariselän Kuukkelista tai paikallisista kahviloista, kuten Savottakahvilasta tai Kaunispään Huipulta. Viikko on päättynyt yhteiseen letunpaistoon.
Erityismaininnan arvoinen on Kiilopuron uintipaikka ja savusauna. Jo ne itsessään ovat syy vierailla Kiilopäällä, mutta pitkän lenkin jälkeen väsyneiden jalkojen upotus viileään veteen on erityisen ihanaa.
Kenelle viikko sopii?
Suosittelen viikkoa, jos Lapin luonto ja liikunta luonnossa kiinnostaa. Viikko voi olla kipinä uuteen harrastukseen. Polkujuoksuun jo hurahtaneille suosittelen viikkoa vahvasti: useampi muukin on kerran tultuaan innostunut palaamaan.
Teksti Aura Pasila.
Kuvat:
Polkujuoksuviikon ohjaaja Jesse Salminen Ivalojoella. Kuva: Tuukka Rantanen
Palautumassa Kiilopurolla. Kuva: Tuukka Rantanen.
Kuvakollaasi: Mari Väänänen, Suomen Latu Kiilopää
Kirjoittaja. Kuva: Tuukka Rantanen.
