Poropolku

5,5 km | helppo

Poropolku lähtee yhtä matkaa Vasapolun kanssa Kiilopään lähtöportin jälkeen vasemmalle. Rengaspolun tunnuksena on kolmen poron tokka, ja luontopolkutaulut kertovat kattavasti porosta, poron vuodenkierrosta ja poronhoidosta.

Poro on itseoikeutetusti Lapin maakuntaeläin. Villistä tunturipeurasta kesytetty poro on eläin, joka on antanut eväät pohjoisen ja karun maankolkan asuttamiseen. Poro muuntaa erämaan niukkaa kasvillisuutta ihmisravinnoksi kelpaavaan muotoon, ja siitä osattiin hyödyntää myös kaikki muu kuin vain liha. Lämpimät poronnahkaiset asusteet olivat välttämättömiä talvesta selviytymiseen.

Ensimmäiset 1,3 kilometriä polku kuljettaa Kiilo-ojan vartta ylävirtaan. Kiilopää-tunturi näkyy koko ajan upeana oikealla puolen, ja kirkas tunturipuro polveilee vasemmalla. Sitten tullaan poroaidalle ja siirrytään Lapin paliskunnasta Ivalon paliskuntaan. Poroaidan portti on muistettava sulkea läpi kulkemisen jälkeen.

Kolmasosa Suomen pinta-alasta on poronhoitoaluetta, Kainuusta pohjoisimpaan Lappiin asti. Poronhoitoalue on jaettu 54:ään paliskuntaan eli poronhoitoyksikköön.

Kun poroaidan jälkeen kävelee Kiilo-ojan latvasuon ympäri ja nousee harvaa tunturikoivikkoa ylös Ahopään rinteelle, voi tarkkailla ympäristöä. Mitä syötävää poro täältä löytää? Nämä Urho Kekkosen kansallispuiston tunturiseudut ovat tärkeää porojen talvilaidunaluetta.

Luontopolku ei nouse minkään tunturin huipulle, vaan 430 metrin korkeudella sijaitsevalle puuttomalle tasanteelle (16). Täältä aukeaa hieno maisema Kiilopää-tunturille, ja myös Nattaset ja Kaunispää näkyvät tälle kääntöpisteelle. Kiilopään tunturikeskus sijaitsee 330 metrissä, joten korkeuseroa polulla on tasan sata metriä.

Pian ylimmästä pisteen jälkeen Poropolku yhyttää Ahopään kierroksen. Paluumatka on laskeutumista sankkenevassa männikössä tutulle poroaidalle, jonka läpi kuljetaan eri portista.

Lopussa saavutaan samalle tuli- ja leikkipaikalle, jolle myös Vasapolku päättyy.